torstai 31. lokakuuta 2013

Koliikki..?

Eilen iltapäivällä sitten tuli ne kauan odotetut kakat ja voi sitä ilmettä Mymmelin kasvoilla! Tämän jälkeen jutteli hiirenkin kanssa paljon iloisemmin. :) Me huokaistiin helpotuksesta, että nyt se huuto ja kipuilu loppui. Miten väärässä me oltiinkaan...

Jälleen kerran huuto alkoi illalla, eikä loppua näkynyt. Viimein klo 24 nukahti mun mahan päälle ja niin nukahdin minäkin. Joni kysyi pari kertaa, pitäisikö Mymmeli siirtää pinnikseen, mutta mä en uskaltanut ottaa riskiä, että huuto alkaa taas. Kun mä olin jo ihan unessa, Joni tuli siirtämään Mymskin sänkyynsä ja kun Joni pääsi takaisin omalle paikalleen, alkoi Mymmeli huutaa... Laitoin tutin suuhun, käteni Mymmelin päälle ja hyssyttelin, ja kuin ihmeen kaupalla Mymmeli nukahti uudestaan. Itse heräsin jonkin ajan päästä siihen, että mun käsi roikkui vieläkin pinniksessä ja oli ihan puuduksissa.

Mä en ollut ajatellut, että tää olis koliikkia, koska ajattelin että silloin huudetaan ihan koko ajan, erityisesti yöllä. Mutta kun nyt viimein etsin tietoa koliikista Googlen ihmeellisestä maailmasta ihan vain, jotta tunnistaisin sen sitten jos tilanne tästä pahenee, niin aloin epäilemään, että ehkä meillä sittenkin kärsitään koliikista.

"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin, mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele." (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00430)

Huuto sijoittuu meillä lähes aina tuolle aikavälille eli klo 18-24. Olin ajatellut, että tää viikko on ensimmäinen kuin tällaista itkua ilmenee, kunnes muistin, että esim viime keskiviikko oli ihan samanlainen. Ja sitten pitikin selata blogikirjoituksiani kauemmas, onko tätä ollut aiemmin. Ensimmäiset kerrat on tainneet olla jo noin kahden viikon iässä, mikä sekin on tyypillistä koliikille. En vaan oo yhtään tajunnut asiaa, koska aikaisemmin itkuista iltoja ei ole ollut peräkkäin, mutta kuitenkin useampi viikossa. Vaikken nyt vielä suoraan ajattelekaan, että Mymmelillä olisi koliikki, vaan seurailen tilannetta, helpotti tuo tieto jollain tavalla. Vaikka koliikki onkin nimenomaan selittämätöntä itkua, helpottaa tieto siitä, että tälle tilanteelle on joku selitys, jos tämä nyt koliikkia on. 

"Koliikkikohtauksen aikana rytminen keinuttelu usein auttaa. Lasta voi kanniskella, istua hänen kanssaan keinutuolissa tai liikutella edestakaisin rattaissa. Pölynimurin ääni tai autoajelu tunnetusti rauhoittaa koliikkilasta. Englantilaisessa kirjallisuudessa käytetään nk. "viiden S:n" suositusta: kapalointi, vatsallaan tai kyljellään kanniskelu, suhuäänteen kuiskuttelu korvaan, keinuttelu pienin liikkein ja imeskely (tutti, kanniskelijan sormi tai rinta)."
(http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00430)

Keinuttelu ja hytkyttely onkin yleensä meillä auttaneet, tosin välillä ei auta yhtään mikään. Samoin toissailtana huomasin tuon suhuäänen auttavan, vaikka normaalisti en hyssyttelekään enkä tiennyt, että sillä voisi olla vaikutusta. Tänään kokeillaan kaikki muutkin kikat, jos taas huudetaan. Manduca on ilmeiseti myös hyvä apuväline koliikkivauvoille ja muutenkin vatsavaivoista kärsiville. Täytyy varmaan myös kokeilla apteekissa myytävää Cuplatonia, vaikkei sen vaikutusta olekaan todistettu. Toivotaan, että löydettäisiin keinoja, jotka oikeasti helpottaa Mymmelin oloa ja saataisiin kaikki levätä rauhassa.

Tänään päivä on kuitenkin alkanut paremmin kuin edelliset, Mymmeli viihtyi hetkisen sitterissäkin ja jutusteli äiskälle iloisesti. :)



Koska muuten ei oo ollut riittävästi puuhaa tässä, mulla oli toisessa rinnassa ilmeisesti joku tiehyttukos. Heräsin eilen siihen, että rinta on kivikova ja kipeä. Ei muuta kuin pumppaamaan ja 125 ml:n pullo täyttyi hetkessä! Eilen sitten pumppailin pitkin päivää ja viime yönkin, ja nyt alkaa helpottaa, vaikka kipeä on edelleen. Onneksi ei kuitenkaan ilmeisesti ollut tulehdusta tai ainakaan pahaa sellaista. Hyvänä puolena taas se, että saatiinpa maitoa pakkaseen, kun pullo täyttyi melkein joka pumppauksella vaikka Mymmeli söikin välillä.

Tämmöistä tänään. Onneksi Mymski on nyt parina päivänä nukkunut päivällä hyvin, eikä ole huutanut kaikkea hereilläolo aikaa, niin minäkin oon pysynyt suunnilleen järjissäni. :)

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Vatsavaivat

Maanantai-iltana se kiukku sitten kunnolla alkoikin. Huudettiin, huudettiin ja huudettiin. Ja siitä asti tähän saakka on huudettu. Tuntuisi olevan vatsavaivoja, tietyt asennot tai hytkyttäminen auttaa hetkeksi, mutta sitten taas huudetaan. Pahoittelut, että postaukset sisältävät koko ajan enemmän kakkajuttuja, mutta sitä kai se vauva-arki on. :D Nyt siis odotellaan sitä kakkaa, joka tuntuu olevan niin kovin tiukassa. Kovasti ähertää, mutta ei saa aikaan kuin pieniä rupsuja. Kauhulla odotan sitä, kun sieltä tuleekin jotain enemmän... Illat on nyt olleet erityisen hankalia. Huuto alkaa kuuden aikoihin ja jatkuu klo 23-24 asti. Välillä torkahtaa hetkeksi ja jatkaa huutamista. Tiedän, että tilanne voisi olla vielä paljon pahempi ja sen ajatuksen voimalla kai jaksankin, mutta kyllä sitä alkaa itsekin olla jo hieman väsynyt. Kun luulee, että nyt se nukahti ja itsekin meinaa sammua kun pää osuu tyynyyn, alkaa huuto uudestaan ja kaikki mahdolliset vippaskonstit on aloitettava alusta. Viime yön Mymmeli nukkui taas mun kainalossa ja kun ensimmäisen syötön jälkeen yritin laittaa omaan sänkyynsä, alkoi huuto saman tien. Joten nukkui sitten loppuyönkin mun vieressä ja aamulla oltiin molemmat hiestä märkiä. Jos yritetään löytää tästä jotakin positiivista, niin ehkä äidin hauis vahvistuu, kun koko illan saa vatkata tuota pikkuista mutta silti jo kovin painavaa lasta sylissä. :D



Onneksi tänään on ollut edes hieman helpompi päivä kuin eilen, Mymmeli on jopa nukkunut ja välillä hetken ihan sohvallakin! Käytiin heti aamusta vaunuilemassa ja luulin jo ihmeen tapahtuneen, kun Mymmeli jäi ulos vaunuihin nukkumaan eikä huutoa kuulunut lähes kymmeneen minuuttiin. Mutta tulihan se sieltä lopulta. ;)


Mun p*skana oleva vasen polvi on nyt pitkästä aikaa ollut tässä muutaman päivän kipeä ja tänäänhän sitten tuolla lenkillä alkoi iskias kipuilemaan vasemmalle puolelle. Onneksi ei ollut enää hirmuisen pitkä matka kotiin, mutta tuli siinä hetken mietittyä että pitääkö tilata taksi vai millä pääsen liikkeelle. Koiratkin hieman ihmetteli kun vauhti hidastui dramaattisesti. Kipu kuitenkin laantui lyhyen linkkauksen jälkeen ja selvisin kunnialla kotiin. Kunpa se nyt ei tuosta enää menisi pahemmaksi...

maanantai 28. lokakuuta 2013

Kasvamista ja kavereita

Huomenna Mymmeli on 5 viikkoa vanha ja kasvaa huimaa vauhtia! Ensimmäiset vaatteet on jo jääneet pieniksi ja vaipoissa aletaan siirtyä seuraavaan kokoon. Tänään Mymmeli on kovasti kutkistellut ympäriinsä kiukuttelun lomassa. Tänään on nimittäin taas kelvannut vain syli ja muutenkin on hieman pitänyt kiukutella. Ymmärtäähän sen, kun tässä välissä oli niin monta hyvää päivää. ;)



Mymmeli joutui yllätyskylpyyn tehtyään jälleen kaikkien aikojen kakan... Nyt sitä oli etu- ja takapuolella varpaista päähän saakka. Mymmelipä ei siitä paljoa välittänyt, äiskän miettiessä miten hommasta selvitään Mymski jutusteli iloisesti hoitopöytänsä eläimille. Tässä ollaan jo puhtaat päällä. :)


Nykyään Mymmelin paras kaveri on seinällä asustava hiiri ja hoitoalustan ampiainen. Niille on kiva jutella iloisia juttuja. Mutta hiiren vieressä asuva sarvikuono on melko epäilyttävä, sille ei uskalleta vielä jutella, tuijotellaan vaan ja kenties tehdään sillä tavalla tuttavuutta. ;) Muut eläimet on vielä sen verran kaukana, ettei Mymski jaksa niitä katsella. 


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Nukkumisesta ja synttärikyläily

Nukahtaminen on meillä alkanut sujumaan paljon aiempaa paremmin. Aiemmin Mymmeli saattoi siis tuijotella ympäriinsä lähemmäs kaksi tuntia öisin joka syötön jälkeen samoin kuin iltaisin ennen yöunille nukahtamista. Valot piti pitää päällä niin pitkään, että uni oli tullut tai muuten alkoi ensin ähellys ja sitten huuto. Tuttiakin joutui työntämään takaisin suuhun monta kertaa ennen nukahtamista ja tämä piti myös mut hereillä... Nyt ollaan yritetty luoda jonkinlaista rytmiä ja klo 19 jälkeen käydäänkin vaihtamassa yökkäri päälle, sammutellaan valoja vähän vähemmälle ja laitetaan telkkaa pienemmälle. Tässä välissä Mymmeli nukahtaakin jo joksikin aikaa, mutta herää vielä syömään ennen makkariin siirtymistä. Makkariin ollaan siirrytty about klo 21 ja siellä myös pidetty valot hämärällä ja tv pienellä. Mymmeli saattaa hetken nukkua ja herää taas syömään ehkä parikin kertaa, mutta nukahtaa yleensä 22-23. Laitan edelleen pöytälampun päälle, kun otan Mymmelin yöllä sängystään syömään, mutta sammutan sen kun syöminen on päässyt vauhtiin. Koska makkarissamme on tällöin pilkkopimeää, oon laittanut kännykkään valot siksi aikaa, kun laitan Mymskin takaisin sänkyynsä, jotta näkisin mihin hänet työnnän. :D Tällä tavalla Mymmeli ei jää turhia tuijottelemaan ja kun valot on pois syötönkin ajan, ei hän osaa niitä vaatia sänkyynkään joutuessaan. Paitsi puoli kuuden jälkeen aamulla, kun katuvalot on syttyneet ja makkarissa on valoisampaa. Silloin pitäisi taas saada tuijotella. Tänään asennettiin makkariin pimennysverho, saa nähdä onko sillä vaikutusta asiaan. Viimeisen viikon ajan Mymmeli on herännyt aiempaa useammin syömään, noin kolmesta neljään kertaan.



Joni toi eilen Lahdesta tullessaan kavereiltamme lahjat sekä Mymmelille että mulle. :) Mymski sai bodyn ja äiti vähän kasvojen ja vartalonhoitotuotteita.






Tänään oli sitten kummityttömme 1-vuotissynttärit. Ja jälleen Mymmeli oli erittäin vieraskorea. Nukkui lähes koko ajan, mitä nyt kerran piti tankata. Edes uudet ja välillä kovatkin lapsiperheen äänet eivät Mymmelin unia juuri haitanneet.

Tässä Mymmeli valmistautuu synttäreille lähtöön. :)



lauantai 26. lokakuuta 2013

Tyttöjen päivä

Täksi päiväksi oli suunniteltu tyttöjen päivä, kun pari mun kaveria tuli kyläilemään. Ja sitä varten Joni ajettiin pois kotoa, tosin olisihan se voinut vähän lähemmäksikin jäädä, lähti nimittäin Lahteen saakka katsomaan jääkiekkoa. :)

Meillä Mymmelin kanssa aamu alkoi kylvyllä. Ajattelin, että Mymmeli olisi ehtinyt syödä ja nukkuakin ennen lähtöä, mutta eipä hän taaskaan malttanut nukahtaa. Niinpä pienen kiukun saattelemana päästiin lähtemään ja autossa olikin taas hyvä nukkua. Vein auton Sokoksen parkkihalliin ja olin ihan innoissani ajatellut, että nyt saan pysäköidä perhepaikalle. Ärsyttää nimittäin suunnattomasti pysäköidä normi paikoille kun niin usein viereen tuleva laittaa autonsa niin lähelle, että Mymmeliä on hankala kaivaa takapenkiltä pois ja laittaa takaisin. Jouduin kuitenkin pettymään, kun kaikki perhepaikat olikin jo täynnä... :( Sain kuitenkin Mymmelin ulos autosta ja osasin jopa kasata vaunut.

Käytiin tyttöjen kanssa ensin ruokakaupassa ostamassa hieman herkkuja ja sen jälkeen haettiin intialaisesta ruokaa. Kotimatkalla napattiin vielä toisen koira mukaan ja tultiin meille. Mymmeli nukkui koko kaupunkireissun ja jatkoi samaa kotona. Koirat viihdyttivät toisiaan ja me herkuteltiin ja vaihdettiin kuulumisia. :) Mymmeli sai tytöiltä lahjaksi tämän astiaston:



Veljeni puolisoineen poikkesivat myös sylittelemään Mymmeliä. Mymmeli on ollut tosi vieraskorea. :D Oikeasti eilinen ja tää päivä on mennyt tosi hyvin, ja viime yökin meni vaikka herättiinkin normaalia useammin. Nyt kuitenkaan uudestaan nukahtaminen ei kestänyt juuri lainkaan. Toivottavasti tämäkin ilta sujuisi hyvin, kun oon yksin kotona.


Ai niin, Mymmelin todennäköinen nimi on nyt paljastunut ensimmäisille. Meillähän oli nimi valmiina pojalle ja nyt monet ovatkin kysyneet, ollaanko jo keksitty nimi tytölle. Oon sitten sanonut, että mulla on aina ollut nimi tytölle ja että todennäköisesti se tulee olemaan se. Toinen näistä kavereistani sitten sattui muistamaan sen (ja mä en edes muistanut, että oon sen heille kertonut) enkä sitten voinut enää kieltääkään. Eli ensimmäiset tietää jo, mutta loput joutuu odottamaan vielä vajaan kuukauden. :) 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Reipas Mymmeli

Tänään oli aikalailla toinen kerta, kun Mymmeli ei herättänyt klo 8 ja vaatinut nousemaan ylös. Ja juuri tänään mä en sitten enää saanutkaan unta viimeisen syötön jälkeen, joka oli siis klo 7. Kuinka monena aamuna mä onkaan toivonut, että sais nukkua edes yhdeksään!

Mymmeli oli tänään oikein reipas: jaksoi olla sitterissä ja nukkua sohvalla ihan itsestään. Mä sain siivottua JA tehtyä ruokaa. En tietenkään kerralla kaikkea, mutta lopputulos on kuitenkin siisti koti ja lasagnette jääkaapissa. :)

 
Ja näin iloisesti Mymmeli aamulla katseli äiskää:



Iltapäivällä piti tietenkin vähän kiukutakin, mutta aika vähällä selvittiin tänään. Mun kaveri tuli käymään ja Mymmeli pääsi taas sylittelemään oikein olan takaa. 

Nyt Mymmeli yrittää nukahtaa yöunille iskän sylissä. :)


torstai 24. lokakuuta 2013

Kiukkua ja vauvapiiri

Eilen ei sitten nukuttu. Aamulla Mymmeli oli taas kovin virkeä ja jaksoi jutustella leikkimaton leluille sen aikaa, että äiti sai aamupalan syötyä. Sen jälkeen neiti alkoi olla jo väsynyt, muttei millään malttanut nukahtaa. Niinpä me lähdettiin koirien kanssa kävelylle ja vaunuissa olikin hyvä nukkua se vajaa tunti, jonka lenkki kesti. Äiskällä oli taas vähän haastetta, kun tiet oli veden peitossa, jonka alla oli milloin loskaa ja milloin jäätä. Ei meinattu päästä ylämäkeä ylös, kun jalat lipsui koko ajan, ja sitten toisaalta alamäkikään ei ollut ihan mikään helpoin kun pitoa ei tainnut olla kuin koirien tassuissa.

Kotiin kun päästiin, ei unista taas ollut tietoakaan. Koko loppupäivän Mymmeli nukahti pariksi minuutiksi ja heräsi huutamaan. Ja missään muuallahan ei taas voinut olla kuin sylissä. Sen hetken sain Mymmelin rauhoittumaan sitteriin, että sain oman ruuan lämmitettyä. Ja sitten syötiinkin niin, että maitolasi oli mulla jalkojen välissä, Mymmeli sylissä ja lautanen vieressä. Hieman oli haasteita saada suht vetelää perunamuusia ja kastiketta suuhun asti, mutta tuli kuitenkin maha täyteen. Joni toi töistä tullessaan mulle pelastuksen: ostettiin Jonin työkaverilta Manduca ja siellä Mymmeli viihtyi ihan hyvin ja mä pystyin samalla tekemään ruokaa. :)



Pitihän sitä sitten kuitenkin ottaa vielä pienet iltaraivot. Mun äiti tuli taas sopivasti käymään ja kanniskelemaan Mymskiä vähäksi aikaa, mutta meno vain paheni ilta kohti. Kun yritettiin mennä nukkumaan, nukahti Mymmeli taas pariksi minuutiksi ja sen jälkeen huusi entistäkin kovempaa ja kauemmin. Noin kolmen tunnin päästä nukahti ensin vilttiin käärittynä ja nukkuikin pidemmän hetken Jonin sylissä, jolloin jo luultiin että nyt onnisti. Ehei. Sama jatkui. Sen jälkeen nukahti mun kylkeen meidän sänkyyn ja kohta taas alkoi huutamaan. Lopulta nukahti mun kainaloon. Mä heräsin puolittain aamuyöllä ja jostain syystä luulin, että mulla on reppu kainalossa. Irroittauduin "repusta" ja käänsin kylkeä. Samalla Mymmeli alkoi potkia mua selkään ja tajusin, ettei mulla mitään reppua ollut kainalossa ollut, vaan Mymmeli. Vaikkakin ihmettelin, miten se vieläkin on siinä eikä omassa sängyssään. 

Aamulla vietiin Joni töihin ja ehdittiin tulla vielä kotiin syömään ja vaihtamaan vaippa ennen kuin lähdettiin seurakunnan järjestämään vauvapiiriin. Tää oli meidän eka kerta, vaikka piiri on pyörinyt jo kuukauden. Ajattelin, että sieltä voitais saada uusia kavereita, jotka on samassa tilanteessa, mutta ei nyt ainakaan vielä onnistanut. Yksi asia, mistä en itsessäni pidä on se, että oon liian ujo. Nuorempana olin vielä paljon ujompi ja kyllähän mä esim kassalla työskennellessäni omaksi yllätyksekseni juttelin kaikenlaista tuntemattomienkin kanssa. Ylipäätään työelämä on kyllä vienyt mua asiassa eteenpäin. Mutta sit varsinkin kun jonkin aikaa pyörii vaan tutuissa ympyröissä, alkaa uudet tilanteet pelottaa. Esim kun keväällä vaihdoin töissä osastoa ja siellä mun piti opetella ajamaan keräilykoneella, mä jouduin hirveenä vakuuttelemaan itselleni, että kyllä mä osaan sitä ajaa. Vaikka oon teininä huristellut mopolla ja nytkin jo monta vuotta autolla. Ja eihän sitä ollut vaikea ajaa, jotenkin vaan luotto itseeni häviää kovin herkästi. Ja nyt sit taas nää uudet tilanteet. Huomasin illalla Mymmelin raivotessa yrittäväni keksiä syitä sille, ettei voitaisikaan mennä vauvapiiriin: Mymmeli kiukkuaa ja on väsynyt jne. Sama jatkui aamulla kunnes pakotin itseni ajattelemaan, että ehkä se voi olla ihan mukavaa. Ja mitä mä pelkäsin tässä vauvapiiriin menossa? Etten tiedä, mennäänkö paikkaan yläkerran vai alakerran ovesta, että saako siellä imettää kesken kaiken, entä jos Mymmeli vaan huutaa tai jos joudun imettämään ja alkaa rintaraivarit ja huuto? Jep, naurettavaa... Oon myös tosi huono alkamaan jutella uusien ihmisten kanssa. Jos mulle jutellaan niin sit saatan kyllä ruveta ihan itsekin puhumaan, mutta se vaatii siltä toiselta osapuolelta aika paljon, koska mä oon ehkä jollain tavalla passiivinen noissa tilanteissa. Ja hei, nytkin yhteinen puheenaihe olisi ollut aika ilmeinen... Kyllähän mä siellä muutaman sanan vaihdoin parin tyypin kanssa, mutta ei sen enempää. Tää piirre itsessäni saa mut joskus raivon partaalle, en haluaisi olla tällainen pelkuri. Ja mä todella toivon, että Mymmeli perii Jonin sosiaalisuuden eikä mun ihmispelkoa.


Ja miten meillä sitten meni vauvapiirissä? Kuten kuvastakin näkyy, Mymmeli nukkui. Pari kertaa heräsi, mutta nukahti sylissä uudestaan. Mymmeli oli nuorin siellä ja muiden vauvat leikki ja kiljui matolla.

Vauvapiiriin jälkeen kävin hakemassa fb kirppikseltä ostamani topphaalarin Mymmelille. Haalarin saa pussiksi, niinkuin se kuvassa on, tai lahkeelliseksi.


Tässä välissä alkoi kaukalosta taas
kuulua sen verran äkäistä itkua, että taas harrastettiin autossa imettämistä, koska oltiin vielä menossa ruokakauppaan.


Pian kotiin tultuamme Jonin vanhemmat tuli käymään ja toivat tullessaan meille uuden pöydän. Nyt on sitten uudet tuolit ja pöytä ja päästiin eroon niistä kissan tuhoamista, jee!


Tänään hain postista tilaamani kuvat Mymmelistä ja kun ne laittoi seinälle hääkuviemme viereen, näyttää noi hääkuvat aivan säälittäviltä. :D Joutuukohan niistäkin tilaamaan isomman version...


Loppuilta onkin sitten mennyt Mymmelin välillä huutaessa ja välillä nukkuessa. Onneksi kuitenkin toisin päin kuin eilen, eli huuto kestää vain hetken ja uni pidempään. Toivotaan vaan, että myös nukkumaan päästäisiin hieman eilistä helpommin...

tiistai 22. lokakuuta 2013

Neuvola 4 vko

Eilen illalla Mymmeli kävi kylvyssä iskän kanssa ja kivaa oli. :)

Tänään meillä oli neuvola. Muistin, että olis jo ollut lääkäri, mutta sehän olikin vasta kahden viikon päästä ja tänään oli siis ihan tavallinen käynti terveydenhoitajalla. Mymmeli tapitti silmät selällään kun tehtiin lähtöä, yleensä tässä vaiheessa jo nukkuu sikeästi.



Tässä mittaukset ja kahden viikon takaiset suluissa:

Paino 4470 g (3900 g)
Pituus 53 cm (51,6 cm)
Pään ymp. 39 cm (37,5 cm)

Neuvolakorttiin on kirjoitettu:
"Suloinen, tarkkaavainen tyttö. Rintamaidolla kasvaa hyvin. Pientä vauvahöpinää saatiin kuulla. :) Vatsalla oleva punainen läikkä hieman tummentunut, mutta pitäisi vaalentua ajan myötä. Asiat kunnossa."

Mymmeli oli neuvolassa reippaana ja tuijotteli ympäriinsä ja kuten korttiinkin on kirjoitettu, jutteli myös. :) Päänympäryksen mittaaminen tosin sai taas aikaan pienet itkut ja sitten alkoikin silmät lupsumaan kun kesken unien oli kaukalosta toinen revitty hereille. Vatsan läikkä on tosiaan tummentunut, se oltiinkin jo huomattu Jonin kanssa. Läikkä on myös keskeltä hieman koholla. Terveydenhoitaja vielä tarkisti asian ja kuulemma riittää, että kahden viikon päästä lääkärikäynnillä lääkäri tutkii läikän. Ei siis tarvittu ylimääräistä aikaa.

Neuvolan jälkeen tultiin kotiin ja kaukalossa oli hyvä pienen tankkauksen jälkeen jatkaa unia. :)


Parin tunnin päästä haetaan Joni töistä ja käydään kaupassa.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Maanantaiväsymys (taas..?)

Viime yö meni ihan eritavalla kuin yöt normaalisti. Mymmeli nukahti klo 22 ja heräsi syömään klo 1, 3, 5 ja 7. Normaalisti siis nukahtaa n. 22-23, herää about klo 2-3 (joskus jopa 4-5) ja 6-7, eli vain kahdesti. Mutta toisaalta poikkeuksellisesti Mymmeli nukahti melkeinpä saman tien kun oli syönyt ja nostin pinnasänkyyn, tätä ei ole tapahtunut vielä kertaakaan aiemmin. Heti kuitenkin huomaa omassa vireystilassaan, kun ei saa nukuttua sitä pidempää pätkää. Väsyttää aivan älyttömästi! Mitenköhän mä pärjäisin, jos Mymmeli valvottaisi enemmän..? Yritin nukkua päikkäreitäkin, mutta aamupäivän Mymmeli nukkui niin lyhyitä pätkiä, ettei siitä tullut mitään ja kun sitten oli pidempi pätkä, mulla pyöri vaan kaiken maailman asiat mielessä eikä puhettakaan, että nukkuisin.

Aamulla Mymmeli oli taas sen verran virkeä, että jotain actionia piti keksiä ja hain taas leikkimaton. Taas Mymski tuijotteli leluja ja juttelikin niille käsien ja jalkojen huitoessa vinhasti.


Ninni hivuttautui Mymmelin unien aikana koko ajan lähemmäs ja pääsi lopulta nuolaisemaan päätä. Eikä pelkästään nuolaisemaan, kyllähän tuo rupesi oikein pesemään Mymskin hiuksia ja vasta usean kiellon jälkeen malttoi lopettaa. Mymmeli ei kuitenkaan ollut moksiskaan vaan jatkoi unia tyytyväisenä. :)


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Viikonloppu

Lauantaina lähdettiin koko perheen voimin käymään kaupungilla tavoitteena löytää synttärilahja vuoden täyttävälle kummitytöllemme. No, ei löytynyt... Mutta vielä on viikko aikaa, eiköhän me jotakin keksitä. :) Ensimmäistä kertaa vaunut oli meillä autossa matkassa ja huhheijjaa että ne oli vaikea laittaa nippuun ja kasata! Joni katsoi ohjeet you tubesta, kun ei itse saatu pähkäiltyä miten homma hoidetaan. Jospa ensi kerralla sujuis jo paremmin. Voiskos joku muuten kehittää sen verran tilavan auton, että peräkonttiin mahtuis vaunujen lisäksi vielä ainakin kaksi koiraa ja mielellään myös muuta tavaraa? Ei tuo meidän auto kyllä muutenkaan oo kauheen tilava. Kun Mymmelin turvakaukalo on takapenkillä apukuskin paikan takana, ei Joni mahdu istumaan etupenkillä...

Keskustassa pyörimisen jälkeen käytiin vielä nopsaan ruokakaupassa täydentämässä kaappeja. Tämän jälkeen Mymmeli huusi täyttä huutoa ja eihän siinä auttanut muu kuin hypätä takapenkille ja imettää. Onneks meillä on takana tummennetut lasit, peitti ehkä ees jotain. :D Ja oltiin myös melko tyhjän parkkiksen perukoilla, joten jospa kukaan ei järkyttynyt. Tästä "julki" imettämisestä on täällä blogimaailmassakin keskusteltu melko tiukkaan sävyyn. Vaikka eihän tuo nyt ollutkaan kovin julkista. :) Mutta itse asiassa myös Joni on sanonut mulle jo heti alussa, etten saa sitten imettää missään julkisesti, esim. kahvilassa tms. Mutt entä jos Mymmelillä on nälkä? En mäkään nyt ehkä kauheen mielelläni rupee ihmisten edessä imettämään, mutta mieluummin peitän toimituksen jollain viltillä kuin meen vessaan imettämään, jos ei ole esim. lastenhoitohuonetta lähistöllä. Ehkä tääkin asia ratkeaa sitten kun se on ensimmäisen kerran edessä.

Tänään Mymmeli oli aamulla kovin virkeä ja kokeilin taas, mitä tuumaa leikkimatosta. Tällä kertaa tajusikin roikkuvat lelut ja käsillä huitoessaan onnistui niitä heiluttelemaankin. Aika kauan viihtyi heiluvaa leluja ihmetellen. Lopun päivää onkin sitten nukkunut aika pitkiä pätkiä. Herää aina välillä syömään, mutta nukahtaa sitten kesken toimituksen ja nukkuu taas pitkään. Valvotaankohan meillä sitten ensi yö..? Tosin viime yönä jo valvottiin ja itkettiin, että ehkä se korvaa sitä univelkaa nyt. Toivottavasti.


Mä sitten käytin rauhallisen päivän hyväkseni ja tein ristiäiskutsut. Laitan kuvat jo nyt, joten ei tuu yllätyksenä kutsun saajille, mutta ehkä te selviätte. ;) Ja tiedätte ainakin mitä odottaa.




Toisella sivulla on vielä tämä värssy:

”Ei ole kooltansa suuri tuo pikkuinen
mut aikaan sai muutoksen melkoisen.
Toi elämään mukanaan valoisan lisän.
Teki toisesta äidin, toisesta isän.”

Pahoittelen jo nyt, että kun kaivatte kutsun kuoresta, täyttyy joka paikka glitteristä. :D Meilläkin on sitä nyt joka paikassa, myös Mymmelin naamassa.

Tuo kuva on yksi niistä, joita se valokuvaaja kävi meillä ottamassa.

Nyt jatketaan ihmettelyä, meinaako tuo lapsi tosiaan jatkaa samalla linjalla kuin koko päivän, eli nukkumalla tyytyväisenä. :)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Parempi päivä

Tänään onkin ainakin tähän mennessä ollut parempi päivä kuin eilen. Nyt Mymmeli suostuu nukkumaan muuallakin kuin sylissä ja sain jopa pyykit pestyä. :D

Eilen ei tarvinnut illallakaan antaa korviketta, joten eiköhän tää taas tästä. Tänään kyllä vähän taas kiukuteltiin, mutta ei ollut lähelläkään eilistä kiukuttelua. 

Käytiin äsken Mymmelin kanssa kahdestaan kävelyllä ja tuli vähän äidillekin lisää haastetta, kun lykki vaunuja lumessa ylämäkeen. :) Ja siitä puheen ollen, painoa on nyt lähtenyt 2,5 kg verrattuna painoon ennen raskautta. No eihän tuo paljoo oo, mutta kyllä tuo uusi luku puntarissa näyttää paljon kivemmalta kuin se vanha.


Viime yönä herättiin syömään klo 3 ja sen jälkeenhän ei sitten taas huvittanut yhtään nukkua! Tältä näytti Mymmeli yöllä, kun äiti olis halunnut nukkua ja Mymski tehdä jotain aivan muuta.


Viime yö oli kyllä muutenkin outo. Mymmeli herätti mut muutaman kerran "turhaan", eli ei halunnut vielä syödä. Mä sitten uudestaan nukahdettuani näin unta, että imetin, ja kun seuraavan kerran heräsin, mulla ei ollut hajuakaan oonko jo imettänyt vai pitääkö nyt imettää... Ja tää tapahtu ainakin kolme kertaa. Vähän sama kun joskus näkee unta, että on töissä ja sit aamulla pitääkin lähtee "taas" töihin, niin on kaks kertaa väsyneempi. Toivottavasti ei tuu tällaisia unia lisää. :D

torstai 17. lokakuuta 2013

Lunta ja rintaraivareita

Jep... Tänään onkin ollut sitten hieman hankalampi päivä. Jo eilen illan huuto alkoi aikaisemmin kuin muina päivinä, tänään se alkoi jo päivällä. Aamulla Mymmeli nukkui parin tunnin unet, mutta sen jälkeen on nukuttu 5-30 minuuttia kerralla, joka päättyy hirveään huutoon ja potkimiseen. Tulin sitten siihen tulokseen, että maitoa alkaa tulla Mymmelin mielestä liian hitaasti eli toisinsanoen ei sillä samalla sekunnilla kun hän ottaa rinnan suuhun... Ja siitähän seuraa kaamea huuto, eikä puhettakaan että edes yrittäisi imeä. Maitoa kuitenkin todistetusti tulisi, mutta ei vaan riittävän nopeasti pikku neidin mielestä. Onneksi Mymmeli rauhoittuu, kun kävelee hytkytellen, mutta en mäkään jaksa koko päivää kävellä ympäri kämppää! No ei tuo lapsi onneksi ole nälkään nääntymässä, vaippa on täynnä pissaa joka vaihdolla, mutta ei tuota huutamista ja potkimistakaan pidemmän päälle ole kauhean mukava katsella. Mutta jospa tää tästä, kun jaksais vaan yrittää imettää. Täytyy myöntää, että on jo monta kertaa tänäänkin tehnyt mieli antaa pullosta, mutta en halua lopettaa imettämistä kokonaan kun maitoa kerran tulee. Nyt just sain onneksi Mymmelin huijattua imemään, joten jospa nyt sitten taas vähän aikaa olis rauhallisempaa. Näin päivällä tuota huutoa ja imettämisen yrittämistä jaksaa kuitenkin paremmin kuin illalla, vaikka kai se olisi hyvä illallakin yrittää ennen kuin antaa pulloa. Ne illan huudot on vaan olleet niin kaameita ja kestäneet pitkään, ettei sitä kyllä joka ilta jaksa.

Toissapäivän ja eilisen yritin pumppailla maitoa joka välissä, mutta kahden päivän ja yön aikana sitä kertyi säälittävät 70 ml... Se alkoi jo hieman turhauttaa, kun joka kerta piti kuitenkin kaikki pumpun osat pestä jne vain noin pienien määrien takia. Viime yönä sitten kokeilin ensimmäistä kertaa maidonkerääjää ja ei voi kuin ihmetellä, miksen oo käyttänyt sitä aiemmin! Yhden syötön aikana maitoa kertyy helposti 20 ml tekemättä mitään. Nyt jo on siis tämän päivän aikana kasassa enemmän maitoa kuin kahtena edellisenä päivänä yhteensä pumppauksen tuloksena. Täytyy varmaan käydä ostamassa vielä toinen kerääjä, koska tänäänkään en ole joka välissä päässyt sitä pesemään ja näin ollen jää jotkut imetyskerrat käyttämättä kerääjää.

Tänään ei myöskään ole voinut olla missään muualla kuin sylissä. Jos laskee alas, alkaa huuto maksimissaan puolen minuutin päässä. Pakko ehkä hankkia se Manduca, oli nimittäin niin hankalaa saada itse edes aamupalaa... Juuston leikkaaminen yhdellä kädellä ei oo kauheen helppoo... Yritin myös sitteriä, mutta siinäkään ei ollut hyvä olla kuin jos sitä kantoi, eli kun laski alas ja vaikka heilutti, ei kelvannut. Koita siinä sitten itse syödä kun samalla pitäisi kantaa sitteriä ympäriinsä...

Iltapäivällä täällä alkoi sataa lunta. Aluksi näytti, ettei se jää edes maahan, mutta nyt sitä on satanut jo niin pitkään ja välillä aika paljonkin, että kyllähän tuo maa alkaa valkoiselta näyttää.

Eilen käytiin vaunuilemassa taas molempien koirien kanssa, tänään ei olla jaksettu lähteä. Huutokonsertti on tainnut viedä niin Mymmelin kuin munkin voimat...

Nyt sitten taas odotellaan Jonia kotiin, että päästään lähtemään kauppaan. :)

tiistai 15. lokakuuta 2013

Itkuja ja pyykin pesua

No ei se pinnasänkyyn siirtyminen silloin sunnuntaina sujunut ihan niin hyvin... Aluksi jäi kivasti sinne ja luultiin jo, että menipäs hyvin, mutta kohta alkoi taas huuto ja silmät pysyi auki väkisin. Aika pitkään sai sylitellä, ennen kuin jäi sänkyynsä nukkumaan.

Eilen otin riskin ja lähdinkin molempien koirien kanssa vaunulenkille. Pientä häsläystä oli ilmassa, mutta kyllähän tuo ihan hyvin kuitenkin meni. Eiköhän se siitä muutu pikkuhiljaa sujuvammaksi.

Illalla Mymmelin kummisetä kävi tutustumassa pikkuiseen. Ja sen kunniaksi Mymmeli veti taas kunnon huudot. Eilen vasta tajusin, että huuto alkaa aikalailla samaan aikaan joka ilta. Ja johtuu nälästä. Sunnuntaina Mymmeli rauhoittui syömään, kun sille puristi muutaman tipan suuhun. Yritin eilen samaa, mutta maitoa ei tullutkaan! Eli iltaa kohti maito oli päässyt loppumaan... Kun Mymmeli sitten veti kaikkien aikojen pahimmat huudot niin äänenvoimakkuudeltaan kuin kestoltaankin, otin korvikkeet kehiin. Ja johan hiljeni! Tosin söi sitten niin paljon, että kakattiin ja puklattiin useampaan kertaan. Ja vielä sittenkin kun maha oli täynnä, piti sinnitellä hereillä... Mutta siis, mun maito näyttää riittävän ihan hyvin yöllä ja päivällä, mut illalla ei. Tänään oon sit yrittänyt joka välissä vähän pumpata maitoa, jos sit syöttäis vaikka sitä illalla, jos ei muuten riitä. Ja täytyy tänään yrittää ennakoida sen verran, että antaa sitä maitoa mieluummin jo ennen hepulia.

Päivällä Mymmeli nukkui niin pitkät unet, että ehdin melkein saada makaronilaatikon uuniin. Niiden unien jälkeen ollaankin sitten oltu enemmän tai vähemmän hereillä koko ajan.

Mä oon ihmetellyt, kun aina sanotaan että vauvan kanssa tulee pyykkiä hirveästi, koska meillä sitä ei mun mielestä mitenkään älyttömästi aluksi tullut, pari päivää pidettiin samoja vaatteita ja sit pesuun. Mut nyt ymmärrän. Just äsken tuli kaikkien aikojen kakat, ja Mymmeli oli yltäpäältä sotkussa. Vaippakin vuoti ylitse... Nyt on siis muutaman päivän ollut trendinä, että vaatteet vaihdetaan vähintään kerran päivässä.

Nyt odotellaan isukkia kotiin. Se on luvannut tehdä pannukakkua, kun Mymskin kummit tulee käymään. :)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Sunnuntai

Mymmeli nostelee kovasti jo päätään ja pitää sitä aika pitkäänkin ilmassa. Tässä eilistä niskajumppaa, ja pitäähän sitä sitten välillä levätäkin. :)



Tänään aamu aloitettiin taas juttelemalla eläimille vaipanvaihdon aikana.


Mymmeli katseli maailmaa niin aktiivisesti, että päätin kokeilla mitä hän tuumaa leikkimatosta. Ei oikeastaan tajunnut roikkuvista leluista mitään, mutta musiikkia oli kiva kuunnella. Koirat asettui maton viereen vahtimaan leikkejä.



Aamupäivällä käytiin koko perheen voimin vaunulenkillä. Joni lykki Mymmeliä vaunuissa ja mulla oli koirat. Ja siis me päästiin eteenpäin, vaikka oli molemmat koirat mukana! Ihmeellistä! Ihan vielä en kuitenkaan yksin uskaltais vaunujen ka molempien koirien kanssa lähtee, eli jatketaan treenejä yksi koira kerrallaan. Jälleen kerran Mymmeli jätettiin kotiin tullessa vaunuihin nukkumaan, mutta ei ehditty kuin tyhjentää kissan hiekkalaatikko, kun Mymmeli ilmoitti, että hänhän ei paikoillaan olevissa vaunuissa nuku. Sisälle tultaessa nukahti sitten kuitenkin taas saman tien Jonin syliin.

Iltapäivällä ystävämme kera poikansa ja kummityttömme kävivät kylässä. Ja voi ei miten paljon parin viikon päästä vuoden täyttävä kummityttömme oli kasvanut! Mymmeli sai lahjaksi nämä lakanat, joista äiskä olikin vähän jo haaveillut. ;)


Illalla yllätysvierailulle tulivat minun vanhempani ja pikkuveljeni. Tällöin Mymmeli päättikin pistää pystyyn oikein kunnon huudot. Väsytti ja nälätti mutta ei malttanut syödä eikä nukkua. Lopulta molemmat tarpeet saatiin tyydytettyä ja sen jälkeen olikin loistava aika tehdä kunnon selkäkakat. Vai pitäisikö sanoa kainalokakat, koska lapsi oli kainaloitaan myöten sotkussa. Nyt on kuitenkin kaikki hyvin ja Mymmeli nukkuu isin kainalossa. Seuraavaksi lähdetäänkin yrittämään pinnasänkyyn siirtymistä.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Lauantai

Käytiin eilen iltapäivällä vielä vaunuilemassa tällä kertaa Mymmelin kanssa ihan kahdestaan. Se oli kuitenkin jotenkin liian helppoa, joten ensi kerralla otetaan taas koira mukaan. :D Ja kun elättelin toivetta, että ehtisin vähän siivota kun Mymmeli lenkin jälkeen jää nukkumaan, oli se taas ihan turhaa. Eihän sitä nyt paikallaan olevissa vaunuissa nukuta! Sain hänet kyllä vielä uudestaan nukahtamaan hytkyttämällä vaunuja, mutta heti kun lopetin oli Mymmeli hereillä... Piti sit odottaa isi kotiin, että pääsin siivoamaan.

Perjantai-iltana päästiin myös piiiiitkästä aikaa saunaan. Mymmeli viihtyi juuri sen verran pinnasängyssä, että ehdittiin saunoa.

Tänään Joni kävi ostamassa tulostimen (eli pääsen tekemään ristiäiskutsuja) ja samalla käytiin pikapikaa vielä kaupasta ostamassa pari unohtunutta juttua. Mymmeli oli itkenyt koko aamupäivän, mutta kivasti rauhoittui autoon ja nukkui kotiin asti.

Tänään ollaan sit muuten vaan laiskoteltu. Joni lähti peliin ja me Mymmelin kanssa loikoillaan sohvalla. :)


perjantai 11. lokakuuta 2013

Loppuviikko

Keskiviikkona käytiin ensimmäistä kertaa viimeinkin vaunuilemassa! Aamupäivällä mukaan lähti Nella ja kastuttiin kaikki ihan märiksi... Iltapäivällä uusi lenkki Ninnin kanssa, joka jäi monta kertaa vaunujen alle ennen kuin oppi kävelemään vieressä. Molemmat oppi ihan hyvin kulkemaan vaunujen vieressä, Ninnillä vielä hieman opeteltavaa siinä, ettei lähde nykimään kaikkien autojen perään.



Kummankin lenkin jälkeen jätin Mymmelin ulos vaunuihin jatkamaan unia, ja kummallakin kerralla 5 minuutin päästä kuului huutoa. Mymmeli siis todellakin hermostuu heti, kun liike lakkaa...



Keskiviikkoilta sitten huudettiin... Jonilla oli taas selostus, eli mä olin koko päivän yksin. Mymmeli huusi pää punaisena, eikä mikään helpottanut kuin ihan pieniksi hetkiksi. Mun äiti tuli pyörähtämään sopivasti tuon toisen lenkin jälkeen, jolla tuli hiki ja haaveilin suihkusta. Kun äiti tuli, kysyin heti kauanko oot, johon äiti vastasi että puoli tuntia. Tyrkkäsin Mymmelin mummin syliin ja menin suihkuun. :D Täydellinen ajoitus siis, koska olin luullut, että pääsen suihkuun vasta myöhään illalla kun Joni tulee, tai vasta seuraavana aamuna.

Parasta keskiviikosta kuitenkin oli se, että kun Mymmeli oli illalla syönyt, otti Joni hoitaakseen nukuttamisen ja mä pääsin aikaisin nukkumaan! Nukahdin heti kun vedin peiton korviin, ja kun Mymmeli ensimmäisen kerran yöllä herätti, olin ihan ihmeissäni että miten se on sängyssään ja oonko mä oikeesti nukkunut näin pitkään yhtäkyytiä.

Ennen unipuuhia Mymmeli loikoi meidän sängyllä ja kuunteli soittolelua, ja se oikeesti innostui siitä ihan kauheesti ja rupes huutelemaan ja huitomaan. Kuvassakin näkyy, että jalat ja kädet viuhtoo vinhasti. :D


Torstaina meillä olikin sitten jännä päivä. Soittelin neuvolaan kun Mymmelin napa edelleen vuosi, ja sisältä lähti nahkaa tehden navasta aivan punaisen. Puoli kolmelta käytiin näyttämässä napaa, joka kuitenkin alkoi näyttää jo paremmalta ja saatiin ohjeeksi edelleen seurata tilannetta ja soittaa alkuviikosta uudelleen, jos napa vielä näyttää pahalta. Neuvolan jälkeen ajeltiin kaupunkiin, josta meidän piti hakea Joni töiden jälkeen. Käväistiin kirpparilla (myöskään sieltä ei löytynyt mitään...) ja kaupassa, ja sitten alettiin jo olla niin väsyneitä, että kutsuttiin itsemme Mymmelin kummitädin luo kylään. Kun siellä oltiin vähän sylitelty kummitädin sylissä, syöty ja vaihdettu vaippa parikin kertaa, ilmoitti Joni kohta pääsevänsä ja me lähdettiin häntä noutamaan. Ruokakauppaan piti vielä lähteä ja Mymmeli pääsi vauvakärryn kyytiin.


Mymmeli on ruvennut kovasti juttelemaan vaipanvaihdon aikana seinässä oleville eläimille. Se on niin suloinen kun se kertoo tarinoita ja tuijottaa eläimiä. :) Tässä ollaan yökkärin vaihdossa ja tarinaa riitti.


Koska eilen meni aika myöhään ennen kuin oltiin kotona, ja muutenkin oli ollut niin jännä päivä, jätettiin Mymmelin kylvetys aamuun. Kylvyn jälkeen Mymmeli loikoi sitterissä ja kertoi tarinoita, en kyllä tiedä kenelle, koska tuijotti tyhjää seinää...


Aamupäivällä meillä kävi valokuvaaja, joten Mymmelikin oli puettu oikein pitsipöksyihin. :) Sattumalta siis bongasin tuon kuvaajan, joka oli yllättävän halpa ja siitä innostuin ajatuksesta, että kuvataan. Etenkin, kun Joni ei ikinä suostu ottamaan kuvia ja halusin ristiäiskutsuihin tietynlaisen kuvan. Alunperin ajattelin otattaa kuvia vasta vähän myöhemmin, mutta kuvaaja suositteli noin kahden viikon ikää ja peruutusajan sattuessa tälle päivälle otettiin kuvat jo nyt.



tiistai 8. lokakuuta 2013

Neuvola

Tänään Mymmeli on kaksi viikkoa vanha. 



Aamupäivällä meillä oli taas neuvola. Tässäpä mittaustuloksia ja suluissa edelliset:

Paino 3900 g (3840 g)
Pituus 51,6 cm (syntyessä 51 cm)
Päänympärys 37,5 cm (syntyessä 36,6 cm).

Neuvolakorttiin on kirjoitettu seuraavaa:
"Hyvin kasvaa rintamaidolla, D-vitamiini aloitetaan. Pirteä tyttö. Napasieni -> laapistetaan."

Napasieni lymyili navassa siis edelleen, tosin olihan se kuitenkin pienentynyt viime kerrasta. Toivotaan nyt kuitenkin, että se jo sieltä häviäisi. Mymmeli katseli hymynaamaa seinässä tutkimusten ajan, mutta pituuden ja päänympäryksen mittaaminen oli ihan kamalaa ja sen jälkeen sitten huudettiinkin oikein kunnolla. Mymmelillä on oikeassa kyljessä punainen läikkä, jota epäilin syntymämerkiksi. En kuitenkaan muista nähneeni sitä ensimmäisten päivien aikana, eikä muistanut neuvolan tätikään. Senpä takia sitä pitää seurailla, jos se siitä lähtee leviämään niin tutkitaan mikä se oikein on.

Neuvolan jälkeen lähdettiin Mymmelin kanssa hakemaan koirille ruokaa niiden kasvattajalta. Tuttuun tapaan Mymmeli nukkui koko automatkan, mutta kun liike pysähtyi, alkoi huutokin. Ja jälleen kun lähdettiin liikkeelle, kaikki oli hyvin ja uni maistui.

Kotona ehdittiin olemaan muutama tunti, kunnes lähdettiin kirpparin kautta hakemaan Joni töistä. Kirpparireissu oli pienoinen pettymys, sieltä ei tarttunut matkaan kuin yhdet housut. Tosin onhan noita vaatteita jo riittävästi, mutta kun viimeinkin ois päässyt ostelemaan niitä suloisia tyttöjen vaatteita! :D


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sunnuntaiväsymys

Viime yö nukuttiin yllättäen todella hyvin! Mymmeli syö yleensä iltaisin noin klo 22-23, sitten herää klo 2-3 ja toisen kerran about klo 6 jonka jälkeen noin kahdeksalta herätään ja noustaan ylös. Yleensä vaikeinta on saada illalla nukkumaan ja varsinkin pinnasänkyyn. Nukahtaa kyllä syliin ja saattaa hetken nukkua pinniksessäkin, mutta sitten herää kitisemään. Ollaan lämmitetty pinnis valmiiksi laittamalla lämmin kauratyyny peiton alle vähän ennen Mymmeliä, silloin kyllä paremmin sinne jääkin nukkumaan. Eilen illalla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia pinnasänkyyn siirtymisessä, paitsi kun Mymmelillä sitten eilen alkoi nuha, niin äitiä pelotti kuunnella pikkuisen tukkoista hengitystä. Tai ei hengitystä pelottanut kuunnella vaan pelotti että se loppuu. Nostettiin sitten patjaa ylöspäin laittamalla päädyn alle tyyny ja se tuntui helpottavan. Ensimmäisen syötön jälkeen kuitenkin valvottiin vähän pidempään, mutta suht hyvin nukahti silloinkin.



Ei nyt sitten edelleenkään päästy vaunuilemaan. En viitsinyt lähteä tuon Mymmelin nuhan takia, ettei vaan mene pahemmaksi. Muutoinkin oltiin kyllä tosi väsyneitä koko porukka, mä nukuin Mymmelin kanssa oikein kahdet päikkärit ja Jonikin yhdet. Mymmelin mummo ja pappa kävi taas vierailulla ja sen aikaa minäkin sentään jaksoin olla suunnilleen tolkuissani. :D

Tänään Mymski söi ja nukahti vähän "etuajassa" yöunille, noin klo 21 nukkui jo sikeästi. Hyvin taas siirtyi pinnasänkyyn, kunnes hetken päästä alkoi ähinät ja puhinat. Niinpä eilen saatu soittolelu pääsi heti testiin ja osoittautui kyllä oikein hyväksi, ei tarvitse koko aikaa olla vetämässä uudestaan eikä äidin ja isän korvat säry. :) Ja mikä parasta, nyt Mymmeli nukkuu taas täyttä häkää. :)