Kiipeilyä ja nukkumista (?)

Joni on taas tehnyt pitkän työviikon: eilen mm. oli töissä aamu kuudesta ilta kymmeneen ja muutkin päivät on olleet yli 12 tuntisia. Alkaa multakin jo loppua puhti juosta Lotan perässä, varsinkin kun sitä saa nyt taas vahtia silmä kovana tuon kiipeilyn takia. Nyt on jo kaatuiltukin, yleensä joko pepun kautta selälleen tai kyljelleen ja pää kolisee lattiaan. Paljon on kylläkin taas kehityttykin: aluksi esim. sohva ja sohvapöytä tuntui olevan liian korkeita ottaa tukea ja nousta seisomaan, mutta nyt niillekin noustaan kuin vanha tekijä. Tosin nimenomaan noista korkeammista paikoista on vaikeampi tulla alas...

Eilen hypättiin Lotan kanssa mun äidin kyytiin ja lähdettiin käymään meidän mummolassa. Lotta oli aluksi hieman kummissaan ja katseli tarkasti isomummoaan ja isoenoaan, mutta löysi pian itselleen kaverin, nimittäin kissan. Kissa pelkäsi aluksi Lottaa, mutta lopulta uskalsi tulla nenä Lotan nenää vasten. :) Kissa ei kuitenkaan tykännyt Lotan tavasta silittää ja vaihtoi paikkaansa vikkelästi aina Lotan lähestyessä. Välipala maistui hyvin isomummon kahvipöydässä kantoliinasta tehdyssä "syöttötuolissa".

Joni toi eilen töistä lasten ostoskärryn Lotalle. Vielähän tuo on aivan liian iso Lotan leikkiä, mutta kyytiin mahtui hyvin ja Lotta oli aivan innoissaan.

Ostoskärry on varmasti kiva lelu, kunhan Lotta hieman kasvaa, eikä ole jokaisella samanlaista. :) Sitä ennen meidän pitäisikin ostaa Brion taaperokärry, saisi Lotta sen kanssa tepsutella menemään. Kovasti on tyttö nimittäin innoissaan kävelemisestä.

Viime yö nukuttiin todella katkonaisesti. Alkoi itse asiassa jo illalla, Lotta heräili koko illan noin 10 min välein ja vaikka tuli meidän väliin jo melko aikaisin nukkumaan, heräiltiin silti läpi yön. Ehkä tästä johtuen otettiin koko porukka vahingossa reippaan tunnin päiväunet illalla. :D Eipä siinä mitään, mutta kun puoli kuusi herättiin, tuli vähän kiirus, kun Joni piti heittää kaupunkiin puoli seitsemäksi ja sitä ennen mm. syöttää Lotalle iltaruoka, joka sekin siis myöhästyi yli tunnilla. Noo, siitä selvittiin, mutta iltapuuroa ei syöty klo 18 eikä nukkumaan menty klo 19. :D 

Tää ilta vaikuttaa valitettavasti samanlaiselta kuin eilinen: Lotta nukahti klo 21 ja oon jo aika monesti käynyt rauhoittelemassa ja kääntämässä neitokaisen takaisin nukkumaan. Myös nukahtaminen oli työn ja tuskan takana, kun koko ajan olisi pitänyt kääntyä ja päästä kiipeilemään sängyssäkin. Sängynpohjakin piti jo laskea alimmalle tasolle, kun eilen päiväunilta herättyään Lotta seisoskeli sängyssään tyytyväisenä ja minä sain melkein sydänkohtauksen mennessäni Lottaa hakemaan...

Huomenna taitaakin olla Jonin nukutusvuoro. ;) Tosin keskiviikkona, kun Joni teki "vain" 11 tuntisen päivän ja ehti jopa kotiin Lotan vielä ollessa hereillä, sujui nukuttaminen iltapuuron syömisen lomassa. :D

Pieni kiipeilijä

Eilen tultiin kotiin viimeisestä vauvapiiristä vasta lähempänä puolta kahdeksaa ja uskoin Lotan nukahtavan melko nopeasti. Hetken annoin neitokaisen kuitenkin touhuta ennen iltatoimia, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Lotta kun on nyt oppinut tuon seisomaan nousemisen jalon taidon, ei sitä muuta malta tehdäkään. Illalla otettiin siis pienet jumpat uuden taidon merkeissä: Lotta nousi rahia vasten seisomaan ja tuli saman tien pepulleen alas. Ja toisti saman. Ainakin 20 kertaa. :D 

Lotta tulee kyllä hienosti alas, kurkottaa kädellä eteenpäin ja pyllähtää istumaan. Kertaakaan ei ole edes pää kolahtanut mihinkään, mutta kyllä mä aina menen kiipeilyä vahtimaan, sen verran huteraa touhua se on.

Tänä aamuna taas ensimmäisenä piti päästä kiipeämään ja sitten katsotaan niin ylpeästi äitiä: "näitkö, mä tulin tänne seisomaan ihan itse!" Nyt yritetään sitten jo kävellä ja muutama askelkin onnistuu, onneksi Lotta on sentään siinä touhussa suhteellisen varovainen. Vielä. ;)

Kiipeilyjen välissä turvaa on pitänyt käydä hakemassa äidin sylistä. Ei sitä taas muualla viihdytäkään kuin hetki kiipeillään ja loppuaika sylissä. Myös inhottavat puolen tunnin päiväunet on tehneet paluun. Ne on niin turhia! Ensin nukutat tyttöä hyvän aikaa, unet kestää puoli tuntia, herätään jo valmiiksi väsyneenä, kiukutaan pari tuntia ja sama homma alusta. Tällä viikolla ruokaa on mennyt jo isompia määriä, mihin oon ollut tosi tyytyväinen, mutta tänään on taas kaikki syljetty ulos. Kuulostaa kovasti siltä, että tehtäisiin lisää hampaita...

Jotain hyvääkin viime ja toissayöhön liittyen: Lotta söi maitoa vain kerran ja tyytyi 150 ml:aan entisen 250 ml:an sijaan. Toki herätyksiä oli yhä useita, mutta maitoa ei vaatinut kuin kerran ja viime yönäkin vasta klo 4.30. Kädestä pitely alkoi kuitenkin jo ennen puoltayötä, joten otin Lotan suosiolla jo silloin meidän sänkyyn. En vaan millään tahtoisi, että se nyt oppii nukkumaan meidän sängyssä ja sitten on hirveä operaatio opettaa takaisin omaan sänkyynsä... On tää vaikeeta. :D

Tässä kuitenkin taas yksi syy, miksi en lämpene unikoululle. Juuri kun jossakin asiassa edistyy, kuten me nyt kiinteän syömisessä ja yömaidon vähentämisessä, tulee flunssa tai hampaita tai jotain muuta ja otetaan takapakkia. Me siis jatketaan toistaiseksi näin, yrittäen joskus tavoittaa kunnon ateriakoot, pitkät päiväunet ja yhtenäiset yöunet.

Puuhapäivä

Eilen tapahtui jotain ennennäkemätöntä! Lotta nukkui aamulla melkein kahdeksaan asti! Ja sen lisäksi kävi päiväunille kymmeneltä ja nukkui puolitoista tuntia! Tästä riemastuneena toivoin tälle päivälle samaa, mutta klo 6.20 oli tänään aika herätä. Äsken nukkui ensimmäiset unet, jotka kesti vain puoli tuntia... Kahtena edellisenä yönä on myös tapahtunut uusia juttuja. Ei niin kivoja juttuja. Toissayönä viideltä ja viime yönä kolmelta Lotta herää. Rauhoittuu ja torkkuu, kun saa pitää kädestä kiinni. Jos käden ottaa pois, alkaa huuto. Jossain vaiheessa käden saa hivutettua irti Lotan nyrkistä ja hetken istua rauhassa omalla sängyllä. Mutta auta armias jos yritän vaikka vessaan tai juomaan lähteä! Ei käy Lotalle. Molempina öinä oon sitten ottanut viereen, että saa pitää kädestä kiinni ja minäkin saan nukkua. Siinä on mennyt loppuyö ihan hyvin. Mitähän se tämäkin taas on..?

Sitten puuhapäivään. Se meidän seurakunnan vauvapiirihän loppui jo, mutta samalla porukalla päätettiin tehdä treffit Peukkulaan, joka on sellainen lasten leikkipaikka täällä päin. Eihän siellä nämä meidän vauvelit voi ihan hirveästi touhuta, mutta hyvin viihtyivät ja äiditkin sai seuraa. :) Aluksi leikittiin leluilla leikkipaikalla omalla porukalla. Peukkulassa oli kaksi bussillista lapsia touhuamassa, joten temppuradat ja pomppulinnat yms. olivat hyvin täytettyjä. Pomppulinnan ammottaessa tyhjyyttään uskaltauduttiin mekin vauvoinemme pomppimaan.

Lotta tykkäsi pomppulinnasta tosi paljon! Ryömi menemään hirmuista kyytiä ja hienosti pääsi eteenpäin, vaikka välillä olikin "ylämäkiä". Välillä Lotta kääntyi selälleen makaamaan ja potkuttelemaan jaloillaan. Hauskinta taisi kuitenkin olla hyppyyttäminen, sillä ainakin irtosi makoisat naurut.

Pomppujen jälkeen äidit pitivät kahvitauon ja taidettiin siinä vauvojakin ruokkia. Pienimmät lähtivät jo päiväunille ja muutama meitä jäi vielä tutkimaan paikkoja. Lotta kävi ratsastamassa Plutolla ja keinuhevosella.

Väsymys alkoi painaa jo Lotankin silmiä, mutta käytiin vielä kokeilemassa, miltä pallomeressä polskuttelu tuntuu. Pallojen maistelu taisi olla Lotan juttu pallomeressä ja pienet tiltit oli neitokaisella päällä. :D

Lotta itse valikoi aina vaaleanpunaisen pallon käteensä. :D

Kaikenkaikkiaan oli mukava reissu. Olin etukäteen pelännyt Lotan viipottavan menemään minkä ehtii ja näin kauhukuvia siitä, kuinka Lotta kiipeilee joka paikkaan ja mä saan juosta perässä. Oikeasti tuolla olikin niin paljon katseltavaa ja ihmeteltävää, että Lotta leikki paikoillaan suuren osan ajasta. Ja uni tuli heti autoon mentäessä. :)

Lotta 8 kk

Tänään Lotta on jo kahdeksan kuukautta vanha!

Nyt Lotta:

-ryömii eteenpäin kovaa kyytiä

-konttaa jo melkoisen sujuvasti ja pidempiäkin matkoja, tosin nopeammin päästään edelleen ryömimällä

-kiipeilee
-on noussut seisomaan pari kertaa
-osaa lähteä istualtaan liikkeelle
-on mennyt pari kertaa itse istumaan 
-omistaa kaksi hammasta,  molemmat alhaalla
-puree äitiä nenästä, poskesta, sormesta, varpaasta...
-tulee itse halaamaan <3
-on kiinnostunut kaikesta kielletystä, luonnollisesti...
-tavuttelee sujuvasti, mm. vauvauva, tättättää, mammammaa, pappappaa...
-viettää kesätaukoa harrastuksista :)
-nukahtaa klo 19-20
-nukkuu n. 11 tuntia yöllä ja aamulla herää klo 6-7
-syö yöllä noin kolme kertaa
-päivällä nukkuu parit tunnin-kahden unet ja yhdet puolen tunnin unet. Päiväunet kyllä vaihtelee edelleen aika paljon.
-käyttää koon 74 vaatteita, tosin kohta varmaan aletaan siirtyä seuraavaan kokoon
-vaipoissa Liberon koko 4

Mitähän täällä on?

Liikkumisessa Lotta on taas kehittynyt huimasti. Katsoin tuolta Lotan 7-kuukautis taidot ja siellä oli vasta otettu muutama konttausaskel. Nyt Lotta konttaa menemään minkä kerkeää, tosin jalat jäävät kiireessä jälkeen ja sitten onkin nopeampaa mennä ryömimällä. :D Lotta viipottaa menemään päivät pitkät ja äiti saa juosta perässä. Tietenkin kaikki kielletty kiinnostaa, kuten vessa jos ovi sattuu jäämään auki, pistorasiat, koirien vesikuppi (pariin otteeseen kaadettu päälle), johdot jne. Uutena juttuna on tullut kiipeily, sitä on tehty vasta muutama päivä, mutta jo nyt siinäkin on edistytty huimasti. Toki polvillaan oleminen on edelleen melkoisen huteran näköistä, mutta hyvin Lotta siinä kuitenkin pysyy. Seisomaankin on noustu jo parikin kertaa. Eli äiti saa olla entistä tarkempana ja vahtia Lotan touhuja ihan vieressä.

Näin seisotaan!

Annanpas Ninnille luun

Lotta on ihanasti alkanut kiivetä halaamaan: hyppää syliin ja työntää pään tiukasti kaulaa vasten ja jaloilla vielä työntää, että pääsee varmasti riittävän pitkälle. Sitten vaan kädet ympärille ja rutistus. Niin suloista. <3 Tosin sitä onkin kätevä puraista äitiä poskesta...

Moiii!

Lotta tavuttelee kovasti, eikä päivän aikana tule montaa hiljaista hetkeä. Muutaman kerran on kuulunut selvä "äiti", mutta ei vielä niin, että Lotta olisi sillä tarkoittanut oikeasti minua. Vauuvauvvaa hoetaan monta kertaa päivässä, samoin mm. tättättä.

Palloilu olikin kivaa puuhaa!

Myös Lotan jalat on oppineet uusia juttuja! Valitettavasti se onkin sitten hankaloittanut illalla nukahtamista... Varpaat nimittäin ylettyvät viimein suuhun asti ja jostain syystä ne on saatava suuhun juuri silloin, kun ollaan käymässä yöunille. Jalat osaavat myös tarttua esimerkiksi äidin käteen ja sehän se vasta hauskaa onkin!

:))

Paljon on taas tullut uusia taitoja ja Lotta alkaa olla jo iso tyttö. Joskus me kuitenkin vielä leikitään Lotan kanssa pikkuvauvaa ja Lotta tulee syliin makaamaan pikkuvauvojen tavoin. ;)

Ulkoilua ja kiipeilyä

Tänään tapahtui se, mitä mä oon odottanut: Lotta nukahti kesken puuhien! Neitokainen oli keinumassa ja itse keräilin leluja lattialta. Olin selin keinuun noin minuutin ja kun käännyin, odotti minua hellyyttävä näky:

Käytiin eilen muuten kävellen kaverini luona ja Lotta otti melkoisen rennosti rattaissa. :D

Tänään ollaan oltu paljon ulkona. Täällä meidän kylällä ei ole mitään puistoa, joten saadaan nauttia omasta pihasta. Meillä ei vielä ole hiekkalaatikkoa ja keinukin on sisällä, joten Lotta on nyt tutustunut kesään viltin päällä leikkien. Ruoho on tietenkin todella kiinnostavaa, sitä pitää käydä repimässä ja vähän maistelemassakin. Myös äidin pinkit Crocsit, jotka äiti epähuomiossa jättää viltin reunalle, on tosi kivat ja maistuu muuten hyvältä! Niiden perässä Lotta kiipeää vaikka äidin yli...

Ja kiipeämisestä puheenollen, meillä asuu nykyään todellinen kiipeilijä. Sitteriin on kiivetty jo jonkin aikaa, mutta nyt myös kaikki muut mahdolliset kiipeilypaikat on löydetty. Kiivetähän voi vaikka kissan perässä pyykkikoppaan tai patterin päälle!

Tuota matalaa patteria vasten Lotta yritti jo äsken nousta seisomaankin, onneksi ei vielä onnistunut!

Nukkuminen

Ei oo varmaan ollut montaakaan postausta, jossa en olis vähintäänkin viitannut miedän nukkumisiin. Nukkuminenhan on nimittäin aina tuntunut olevan vaikeaa Lotalle. Tai no, kyllähän se esimerkiksi silloin koliikin aikana ihan hyvin nukkui sitten, kun nukahti.

Pitkään Lotta piti nukuttaa syliin ja sänkyyn laskettaessa huuto alkoi 0-20 kertaa, jolloin piti aina nukuttaa uudestaan syliin ja toivoa, ettei heräisi huutamaan enää uudestaan. Nyt jo jonkin aikaa Lotta on nukahtanut omaan sänkyynsä, vaihtelevalla menestyksellä, mutta syliin ei ole enää tarvinnut nukuttaa (paitsi pahimman flunssan aikana).

Jossain vaiheessa kokeiltiin, josko kapalo toisi meille apua. Kai se jonkin verran auttoikin, varsinkin kylässä ollessa uni tuli helpommin tiukassa käärössä. Tällä hetkellä käytössä on pari viikkoa ollut unipussi, joka on toisille pelastus, mutta enpä oo kyllä silläkään huomannut olevan eroa meidän neidin nukkumisessa.

Kapaloitu Lotta

Nukkumaan yöunille Lotta menee klo 19. Joinakin iltoina, kuten toissapäivänä ja eilen, typy nukahtaa minuutissa. Toisina iltoina nukuttamiseen menee lähemmäs kaksi tuntia. Joinain iltoina riittää, että Lotan laskee sänkyyn. Välillä saa ihan poistua huoneesta ja Lotta nukahtaa sänkyynsä omia aikojaan. Välillä Joni tai minä jäädään Lotan sängyn vierelle istumaan tai makaamaan meidän sänkyyn. Toisinaan, varsinkin viime aikoina, Lotan rintakehän päällä pitää pitää kättä. Tai pitää Lottaa kädestä kiinni. Joskus Lotta rauhoittuu lauluun. Soittorasia on Lotalle tärkeä, nallen unihatulla Lotta hieroo silmiään ja pitää siitä tiukasti kiinni.

Rakas soittorasia

Välillä mikään ei tunnu auttavan. Nukkumaanmeno on yhtä pelleilyä. Lotta saattaa vaatia minut vierelleen, muttei kuitenkaan ala nukkumaan, vaan yrittää pyöriä ja kontata ja ryömiä, ja katselee tutkivasti ympärilleen kaikkea näkemäänsä.Tällaiset illat ovat raskaita ja turhauttavia. Mulle on ok istua Lotan vieressä ja pitää kädestä kiinni hänen mennessään nukkumaan. Mutta kun istun siellä ja Lotta touhottaa kaikkea muuta, ei sitä pelleilyä jaksa kauaa katsoa. Kun ajattelen, että jätän Lotan sinne itsekseen touhuamaan, alkaa huuto saman tien kun huoneen ovi sulkeutuu. Kun palaan, hiljenee Lotta sillä sekunnilla, mutta tuijottelu ja touhuilu jatkuu. Nukahtamiseen ei vaikuta se, miten päiväunia on nukuttu, ollaanko oltu kotona vai menossa, moneltako aamulla on herätty. Illalla nukahtaminen on täysin tuurista kiinni.

Alkuillan/-yön Lotta nukkuu yleensä hyvin. Ensimmäisen kerran Lotta herää vaatimaan maitoa noin klo 00.30-1.30, tosin viime aikoina tuohonkin väliin on mahtunut yksi herätys. Myös kolmelta syödään ja toisinaan vielä viiden kuuden aikaan. Yleensä yöllä Lotta ei onneksi ole juurikaan hereillä, sen että saa pullon suuhun ja nukahtaa sitten saman tien masun ollessa täynnä. Tällä hetkellä maitoa menee yöllä isot määrät, yhdellä kerralla Lotta syö noin 100-200 ml ja yön aikana yhteensä noin puoli litraa. Edes päivällä Lotta ei syö noin paljoa maitoa, joten kai sillä nälkä on. Enkä mä kyllä tiedä, missä välissä se ehtisi sitä maitoa päivällä syödäkään, kun viiden kiinteän ateriankin mahduttaminen päivään niin, että Lotta olisi ruokailuhetkellä jopa hieman nälkäinen, on haasteellista.

Isin kainalossa uni maistuu

Aamulla ylös pinkaistaan yleensä klo 6-7. Ensimmäiset unet maistuu parin tunnin päästä heräämisestä, tosin nyt joitakin kertoja nuo puoli tuntia kestävät unet on jääneet pois. Eilen oli taas sellainen aamu, ettei mitään järkeä... Lotta heräsi klo 6 jo valmiiksi väsyneenä, muttei suostunut nukahtamaan uudestaan. Klo 8 meno oli sen mukaista, että lähdettiin unille, Lotta nimittäin vain kiukkusi ja huusi. No, eihän se nukkuminen sitten taaskaan kuulunut Lotan suunnitelmiin ja Lotta raivosi aivan hulluna. Koska Lotta oli silminnähden todella väsynyt, päätin, etten anna periksi vaan laitan sen nukkumaan. Reilun tunnin Lotta huusi aivan suoraa huutoa. Mä en vaan yksinkertaisesti jaksanut, kun mitkään silittelyt, laulut tai musiikit ei auttaneet, ja jätin Lotan sänkyyn huutamaan. Kun huuto yltyi liian kovaksi, kävin nostamassa syliin rauhoittumaan. Sänkyyn laskiessa huuto jatkui samanlaisena. Jossain vaiheessa edes syli ei auttanut. Lopulta, tunnin huutamisen jälkeen Lotta viimein suostui rauhoittumaan, kun pidin häntä kädestä, ja nukahti. Mutta tuo todellakin vain vahvisti mun ajatusta siitä, etten aio ainakaan vielä aloittaa unikoulua. Mä en todellakaan jaksa kuunnella tuollaista huutamista yöllä, en mitenkään päin, enkä varsinkaan jos sitä kestää useamman tunnin useana yönä. Tiedän, että kun sitä jaksaisi muutaman yön, pitäisi tilanteen helpottaa merkittävästi. Mä vaan en ensinnäkään usko, että Lotan kanssa päästäisiin muutamalla yöllä, oon sata varma että siihen menisi vähintäänkin viikko. Ja toisekseen, Lotta ei syö mun mielestä päivällä niin paljon kiinteitä, että voisin olettaa, ettei sillä oikeasti ole yöllä nälkä. Varsinkin kun se syö yöllä niin paljon. Tokihan siinä ollaan sitten oravanpyörässä: kun yöllä tankataan niin eihän sitä ruokaa päivällä jaksa niin paljoa syödä. Mutta ainakin toistaiseksi vielä jaksan ennemmin herätä joka yö 3-5 kertaa ja tyrkätä tuttipullon suuhun, kuin kuunnella monta yötä useita tunteja sydäntä ja korvia raastavaa huutoa. Kai se joskus alkaa nukkua täysiä öitä... Ja oon sitäpaitsi kehittynyt melkoisen hyväksi noissa yösyötöissä. ;) Istun oman sänkyni laidalla, nojaan pinnasängyn laitaan, pidän toisella kädellä pulloa ja toisessa on tutti. Oon nyt monta kertaa nukahtanut siihen ja herännyt, kun tutti tippuu lattialle. Kaikki hetket nukkumiseen on käytettävä hyväksi! :D

Huomentaa!!!

Kaikeksi onneksi ollaan päästy eroon niistä monista monista puolen tunnin päiväunista. Lotta nukkuu tällä hetkellä yleensä kahdet tunnin-kahden päikkärit, välillä unta saattaa riittää lähemmäs kolmekin tuntia. Tää on mun mielestä niin paljon parempi, koska nuo puolen tunnin unet tuntui niin turhilta ja Lotta oli koko ajan väsynyt. Ja koko ajan sai olla nukuttamassa ja sitten kun se nukahtaminen ei aina ollut mitenkään vaivatonta, niin todellakin sopii paremmin tämä uusi systeemi.

Yhteenvetona voitaisiin sanoa, että nukkuminen tuottaa meille tuskaa. Eikä nämä helteet kyllä ainakaan helpota asiaa. No, yritän pysyä positiivisena ja ajatella, että kai se viimeistään rippikoulussa jo osaa nukkua kokonaisia öitä. Tosin silloin varmaan on kuvioissa sit jo jotkut muut yöjuoksut. :D

kuva

Toistaiseksi siis kuuntelen kadehtien niiden tarinoita, joilla on nukuttu 12 tunnin yöunia kolmekuisesta lähtien ja kauhulla niiden, joilla kokonaiset yöt ovat tulleet vasta lähempänä kolmea vuotta...

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Neuvolalääkäri 8 kk

Tänään meillä tosiaan oli neuvolalääkäri iltapäivällä ja tässä uudet mitat, suluissa edelliset mitat 6 kk neuvolasta:

20.5 (20.3)

Paino 9815 g (8780 g)

Pituus 70,3 cm (66 cm)

Päänympärys 46,4 cm (45 cm)

Lotan ollessa 7-kuinen tehtiin kotimittaukset, joissa paino oli 9900 g ja pituus 70 cm. Silloin jo hieman epäilin noita mittauksia ja uusien mittausten perusteella nuo tuskin ovatkaan olleet oikeat. Toki painokin on mitattu kotona vaippa ja vaatteet päällä, mikä tietysti vaikuttaa jonkin verran, kun neuvolassa paino mitataan alasti. Ja onhan tuo paino voinut kuukausi sitten ollakin enemmän, Lotta on nimittäin mun mielestä selkeästi hoikistunut nyt, kun liikkuu jo melko paljon.

Lääkärin luona ei kauaa nokka tuhissut, lääkäri teki tutkimukset ja kun ei meillä ollut kysyttävää, käynti oli pian ohi. Neuvolakorttiin on kirjoitettu seuraavaa:

"Jäntevä, pirteä tyttö, kasvu ja kehitys normaalia. Sydän ja keuhkot terveet, vatsa ok, lonkat terveet. Silmät ja korvat terveet, iho siistiä, aukile norm."

Lääkäri testasi myös pinsettiotetta, jota Lotta ei mun mielestä vielä osaa. Lääkäri oli samaa mieltä. Kuulemma se on sieltä tulossa, esinettä annettaessa Lotta ensin aloitti ottamaan pinsettiotteella mutta nappasi sitten koko hässäkän nyrkkiinsä ja seuraavalla yrityksellä pinsettiotteesta ei ollut tietoakaan. Eipä lääkäri sitä sitten sen kummemmin kommentoinut, joten eiköhän sekin sieltä ajallaan löydy.

Seuraava neuvola onkin sitten heinäkuussa Lotan ollessa 10 kuukautta. Pitkästä aikaa meidän omalla terveydenhoitajalla. :)

Kesä!

Näistä tulee nyt aina tällaisia kuulumispostauksia, kun on pidempiä taukoja välissä... Huomenna meillä on pitkästä aikaa neuvola, joten siitä tulee sitten ainakin ihan oma postauksensa. :)

Viime torstaina me päästiin vielä seurakunnan vauvapiirin tiloihin tapaamaan toisiamme. Virallisestihan tuo vauvapiiri loppui jo pari viikkoa sitten, mutta seurakunta lupasi päästää meidät tiloihinsa vielä kerran ja niinpä käytiin taas tapaamassa äitejä ja vauvoja.

Mä odotin innolla, että Lotalle on seuraa, hän kun oli kavereista niin kovin innoissaan viime viikolla. Mutta kuinkas kävikään, Lotta oli ihan super herkkis! Koko ajan piti kyhnätä äidissä kiinni, eikä muiden seura juurikaan kiinnostanut. Vähän sentään välillä uskalsi liikkuakin. Tässä hyvä todiste siitä, että Lotta poseeraa aina kameran/kännykän nähdessään ja tilannekuvia on todella vaikea saada. Lotta oli konttaamassa kun huhuilin häntä ja saman tien kun Lotta kääntyi muhun päin ja huomasi kännykän mun kädessä, otettiin tuollainen ihana poseeraus naamalle. :D

Perjantaina käytiin kylässä T:n ja E-pojan luona heidän uudessa kodissaan. Lotta tutkiskeli uutta paikkaa innoissaan ja nyt oon tyytyväinen, että meidän kissa söi meidän viherkasvit eikä meillä ole yhtään: Lottahan olisi tietenkin koko ajan halunnut hypistellä kukkaruukkuja...

Lauantaina aamu alkoi toiseksi viimeisellä vauvauinnilla. Meinasin jo aamulla, ettei lähdettäisi, kun edellinen kerta tuntui jotenkin niin turhalta kun lilluskeltiin vaan eikä opittu mitään uutta. Onneksi kuitenkin mentiin, koska nyt edistyttiin taas sukelluksessa. Nyt Lotta otettiin istuma-asentoon syliin ja houkuteltiin kaatumaan eteenpäin. Sinnepä tyttö pulahti uppeluksiin ja teki hienon sukelluksen! Hieman oli hämillään, mutta hyvin kuitenkin meni. :)

Päivällä käytiin pyörähtämässä kaupungilla, jossa vietettiin ravintolapäivää. Napattiin ruokaa kiinalaisesta kojusta ja hyvää oli. Lotta oli tuolloin jo melkoisen väsynyt, muttei malttanut nukkua. Ja mä en kestä miten iso Lotta jo on! Varsinkin tuollaisissa kengissä ja hatussa, oih...

Nythän se kesä sitten tuli ihan ryminällä! Vaikea pukea niin itseään kuin Lottaa... Tänään käytiin vähän tutustumassa nurmikkoon Lotan kanssa.

En oikein meinannut löytää meidän pihasta varjoista ja suhteellisen tasaista paikkaa, mutta kyllähän tuo nyt asiansa ajoi. Lotta ei oikein tykännyt, kun laitettiin aurinkolasit päähän, joten kovin pitkään ei ulkona oltu. Koirat ihmetytti Lottaa, ne kun riehuivat pihalla oikein urakalla. Myös kissamme tutustui eilen ja tänään ensimmäistä kertaa ulkona olemiseen ja hyvinhän se sujui. Päiväuniaikaan lähdettiin käymään kävelyllä, muttei Lotta kovin pitkään sitten kotiin tultuamme nukkunut. Oli ollut liian kuuma. Meidän pihassa on hieman hankalaa saada rattaat varjoon, tänäänkin ne olivat autotallin varjossa mutta kuuma oli silti ollut. Tästä viisastuneena seuraaville unille kävin myös nukuttamassa ulkona, mutta toinkin rattaat sisälle ja nyt on uni maittanut jo pari tuntia.

Katsotaan, ehdinkö jo huomenna kirjoittaa neuvolakuulumiset. Neuvola on vasta iltapäivällä ja melkein heti perään on vauvapiiri, joten saattaa mennä keskiviikolle. Mutta neuvola-asiaa kuitenkin luvassa!

Vieraita

Viimeisen viikon aikana meillä onkin vieraita riittänyt ja mukavaa on ollut. :) Maanantai-iltana Lotan toiset kummit M ja N tulivat Lotan nimpparikahveille. Lotan nimipäivähän on J. V. Snellmanin päivänä, joten typy juhlistaa nimeään lipun liehuessa salossa.

Eilen kylässä kävivät ystäväni T poikansa E:n kanssa. Lotta oli ennen vieraiden saapumista nukkunut pitkästä pitkästä aikaa oikein kahden ja puolen tunnin unet ja otti vieraat vastaan innosta hihkuen. Lotta oikeasti suorastaan riemastui nähdessään E:n ja lähti heti hirmuista kyytiä morjestamaan poikaa. E on luonteeltaan varmaan Lotan vastakohta, eikä oikein pitänyt Lotan riehakkaasta ja nopeasta lähestymisestä. Onneksi äidin sylistä uutta paikkaa hetken tutkittuaan E:kin uskaltautui mm. soittelemaan Lotan uudella lahjaksi saadulla marakassilla. On ollut jännä ja hauskakin huomata, miten nuo pienet, joilla on vain kaksi viikkoa ikäeroa, ovat niin kovin erilaisia. Lotta posottaa menemään hirveää kyytiä ja on kovin kärsimätön. E taas enemmän tarkkailee ja tutkiskelee. E ei vielä juurikaan liiku, mutta sen sijaan osaa mm. taputtaa, juoda itse tuttipullosta ja soittaa marakassia todella hienosti. Näihin puuhiin ei Lotalla ole vielä kärsivällisyys riittänyt. 

Lotta nukahti illalla vasta klo 21, eli pari tunti normaalia myöhemmin. Ajattelin, että aamulla nukuttais sitten hieman pidempään mutta pöh, 6.50 Lotta pinkaisi vatsalleen ja aloitti päivän. Voisin kirjoittaa oman postauksen meidän uniasioista, mutta nyt parina päivänä Lotalla on jäänyt ne aamun ensimmäiset puolen tunnin unet pois. Tyttö on kyllä todella väsynyt jo pari tuntia heräämisestä, muttei suostu nukahtamaan. Jaksaa sitten kuitenkin vielä tunnin pari touhuta, välillä enemmän kiukuten ja välillä vähemmän. Tänäänkin siis yritin nukuttaa jo aamusta, mutta lopulta päädyttiin katsomaan piirrettyjä telkkarista. Lotta tosi harvoin katsoo telkkaria enkä mäkään sille lastenohjelmia oo laittanut, mutta nyt ajattelin sen olevan sopivaa puuhaa väsyneelle tyttöselle. Kyllähän tuo jonkin aikaa jaksoi tyytyväisenä telkkaria tuijotella. Ihanan höplistynyt ilme ekassa kuvassa, tais olla jännä ohjelma. :D

Tämän jälkeen neitokainen sai jonkun virtapiikin ja viipotti menemään ympäri taloa. Ruokalappukin löytyi matkan varrelta ja silläpä olikin hauska leikkiä!

Kohta meidän pitäisi lähteä hakemaan Joni töistä. Laitoin Lotan nukkumaan 13.30 ja olin varma, että ehtii helposti herätä ja syödä ennen kuin pitää lähteä. No, matkaan pitäisi päästä vajaan puolen tunnin päästä ja siellä se neiti vetelee sikeitä vieläkin!

Bussissa

Jonin piti mennä tänään töihin meidän autolla ja mun piti se päivän aikana hakea, jotta Joni pääsee sit työautolla kotiin. Täältä metsästähän ei ihan hirveästi noita busseja kulje, pari aamulla ja pari iltapäivällä. Alunperin olin menossa iltapäivän ensimmäisellä bussilla, mutta kun aamutouhut oli tehty klo 7.45, päätin kokeilla, josko ehdittäisiin 8.25 lähtevään bussiin. Stressiä en ottanut tuohon bussiin ehtimisestä, tosin seuraava olisi lähtenyt sitten vasta 15.10. 

Ehdittiin kuin ehdittiinkin aamun bussiin ja päästiin huristelemaan kohti kaupunkia. Täällä maallahan sitten vielä tosiaan ei ajele ne "hyvät" bussit, joihin pääsee kivasti vaunujenkin kanssa, vaan kaikista vanhimmat ja huonokuntoisimmat. Eteemme huristeli siis bussi, jonka kyytiin piti kavuta jyrkät rappuset... Yritin epätoivoisesti ährätä Lottaa ja rattaita kyytiin, kun ihana bussikuski huikkasi tulevansa apuun. Kahdestaan saatiin rattaat hienosti nostettua kyytiin ja Lotan ensimmäinen bussimatka alkoi.

Kuvasta päätellen typy oli hieman ihmeissään. :D

Alkumatkan Lotta tosiaan ihmetteli kulmat kurtussa, mitä nyt oikein tapahtuu. Lopulta tyttö kuitenkin nukahti, vaikkakin aluksi heräsi jokaiseen töyssyyn ja jarrutukseen.

Matkan aikana pohdin, tulisiko bussikuski auttamaan meidät alaskin vai olisiko kyydissä joku avulias Aatu. Kyseinen bussi kulkee yleensä melko tyhjänä ja muita matkustajia tuli kyytiin vasta lähempänä keskustaa. Pysäkillä lähdin peruuttelemaan rattaiden kanssa rappuja alas, kun kaikeksi onneksi samalla pysäkillä jäävä mies kysyi, tarvitsenko apua. Ja niin vaan päästiin ehjinä kaupunkiin. :)

On muuten sen verran hinnakasta tuo bussilla ajelu täällä päin, että hetken kaupungilla pyörittyämme päätin kävellä parin kilometrin matkan Jonin työpaikalla sen sijaan, että olisin maksanut bussista. Sateessa ilman sateenvarjoa kävellessäni mietin kuitenkin hetken, olisiko se bussikyyti sittenkin ollut sen arvoista...

Kotimatkalla ostettiin kaupasta pitkään hankintalistalla ollut pallo Lotalle nimpparien kunniaksi. Lotta olisi halunnut napata pallon jo kassahihnalta, muttei onneksi ylettynyt.