lauantai 30. elokuuta 2014

Kun olet yksin...

Käytiin tällä viikolla yhtenä iltana Lotan kanssa vähän leikkimässä tuossa meidän vieressä olevan koulun pihalla. Täällä meidän kylällä ei siis ole mitään puistoa tms, eli pihalla leikkipaikat ovat vähissä. Omassa pihassakaan meillä ei ainakaan vielä ole muuta kuin villiintynyt nurmikko ja pensaikot... Joka tapauksessa, tarkoituksena oli käydä katsastamassa, josko voisin laittaa Lotan hiekalle leikkimään, kun olen itse kahvakuulassa. Kahvakuula tunti pidetään siis siinä koulun pihassa. No, hiekka oli niin isoa, että Lotta vaan tunki kiviä suuhunsa, joten ei onnistunut se suunnitelma. Kyllähän Lottis sitten myös konttaili, mutta ei taida silti onnistua kahvakuulailut niin, että juoksen ensimmäisen puoli tuntia kaivamassa kiviä Lotan suusta.


Sitten itse aiheeseen. Joni lähti eilen aamulla työkeikalle Turkuun ja tulee takaisin tänään myöhään illalla. Lotta heräsi Jonin lähtiessä ja aamu meni vielä ihan hyvin. Käytiin vauvatreffeillä, joilla Lotta viihtyi ja käyttäytyi mallikkaasti. Kotimatkalla uni tuli kylään ja koska kello oli jo yli puolenpäivän ennen näitä ensimmäisiä unia, elättelin toiveita pitkistä unista. No, unta riitti noin tunnin verran. Sen jälkeen loppupäivä oli yhtä kitinää. Veikkaanpa, että Lotta on tulossa kipeäksi, itselläkin oli eilen kurkku kovin kipeä. Iltaa kohti Lotta kuitenkin virkistyi ja meillä oli ihan hauskat leikit. Myös nukuttaminen kävi pitkästä aikaa myös minulta helposti.


Lotta nukkui omassa sängyssä kuuteen asti, jonka jälkeen otin viereeni. Hetki siinä pötköteltiin, mutta pian kävi selväksi, ettei Lotta aio enää nukkua. Ei muuta kuin ylös. Lotta huusi varmaan sitä väsyä ja mulla oli kammottava olo: nenä vuosi, päätä kivisti, ääntä ei lähtenyt. Ihana herätä uuteen päivään tällä tavalla ja tietää, että joutuu yksin jaksamaan koko päivän kitinät oman olon ohella... Puuronsyönnistä ei tullut mitään, joten maitoa pulloon ja sohvalle toiveissa vielä pienet torkut. Lotta kuitenkin piristyi tästä ja suostui syömään jopa muutaman lusikallisen puuroa. Nyt leikitään ja toivotaan, että känkkäränkkä sekä flunssa pysyvät loitolla, ainakin Lotasta! Ja ei muuten tarvi ainakaan tänään harmitella sitä, ettei Lotta voi mönkiä kahvakuulan ajan maassa, koska vuoronperään räkää ja verta vuotava nenäni ei halua lähteä kuntoilemaan.


Tälläinen pikku hassuttelija mulla oli aamulla unikaverina. <3

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Äidit shoppaamassa

Tänään lähdettiin ystäväni T:n kanssa heti aamusta kohti Tamperetta ja Ideaparkia. Lapset jäivät isiensä hoiviin ja luvassa oli siis shoppailua ilman lapsia. Matka sujui joutuisasti rupatellen ja pian jo kurvattiin Ideaparkin pihaan. Me aloitettiin hienosti katselemalla vaatteita itselle, mutta syömisen jälkeen suuntasimme Reiman outletiin ja se oli menoa se: saldona syysvarusteita lapsille eikä mitään meille. :D Talvirukkaset jäi vielä hyllyyn, josko sellaiset vaikka löytyisi sitten synttäripaketista..? ;)


En tiedä miksi, mutta musta tuntuu pahalta ostaa Lotalle pinkkiä ja vaaleanpunaista, koska se on liian stereotyyppistä. Ostin kuitenkin, koska pidän pinkistä ja sanoinkin, että vaikka mulla olisi poika, saisi se silti pinkit rukkaset. Reimalta ostin vedenkestävät rukkaset syyssäille ja talvipipon. Jesper Juniorilla oli myös isot alet ja sieltä lähti mukaan vielä toiset rukkaset ja pari kypärämyssyä, kun hinta oli vaivaiset pari euroa kappaleelta. Ja lopuksi vielä syyspipo Name Itiltä.



Toi Reiman talvipipo on musta niiiiiin ihana, en malta oottaa et päästään käyttämään sitä. Hiplasin Reimalla myös noita fleecehanskoja (valkoiset), mutta jätin ostamatta. Ideaparkin jälkeen käytiin parilla kirpparilla ja siellä tuli vastaan samaiset hanskat eurolla, joten vaikka ne olivatkin likaiset, nappasin mukaan. Jos ne ei pesusta huolimatta puhdistu, niin ei ollut kallis sijoitus. :)

Kirpparilta löytyi myös tämä palikkalaatikko.


Synttärilahjapostauksessa kirjoittelin, kuinka Brion palikkalaatikko on mielestäni tylsä ja sainkin vinkin, että tylsyydestä ja yksinkertaisuudesta huolimatta se on hyvä ja tällainen joka sivulta täytettävä on vaikea. Niin varmasti onkin, tässäkin on tosi vaikeannäköisiä palikoita, jotka todennäköisesti löytyvät Lotan suusta vielä jonkin aikaa, mutta kun tämä laatikko tuli vastaan muutamalla eurolla, päätin sen silti kotiuttaa. Ehkä Lotta toivoo sitten synttärilahjaksi vielä sitä Brion lootaa, kun tästä ei ota mitään selkoa. :D

Kuudelta lähdettiin kohti kotia ja matkalla pysähdyttiin Orivedellä Café Herkkuhetkeen kakuille. 


Oli mukava pieni irtiotto arjesta ja vaikka me molemmat tykätään kulkea myös lapset mukanamme, oli ihan kiva, kun ei tarvinnut huolehtia pienistä vaan sai mennä oman fiiliksen mukaan. Tämä otetaan ehdottomasti joskus uudestaan, kenties johonkin toiseen kaupunkiin!

tiistai 26. elokuuta 2014

Huono päivä..?

Tämä päivä alkoi loistavasti, kun syötettyäni Lotalle aamupuuron viskasin iPhoneni lattialle ja siitä särkyi näyttö. :( Ja juuri kun kehuskelin, kuinka oon heitellyt puhelintani asfalttiin ja vaikka mihin, eikä oo mennyt rikki. Nyt tuli näyttö näköjään tiensä päähän. Ja mua ottaa päähän niin vietävästi! Näyttö on siis aivan säpäleinä alareunasta, ei pysty oikein lukemaan alhaalta mitään ja siitä menee myös pitkä rantu kohti yläreunaa. Näytön vaihtaminen uuteen maksaa Jonin tutulla 170 € ja meidän vakuutuksessa on omavastuu 150 €. Itken verta ja kiroan omaa kömpelyyttäni.


No, lähdin siitä sitten lenkille Lotan ja koirien kanssa ja Lotta mukavasti nukahti loppumatkasta. Ei muuta kuin kärryt kuistille ja itkuhälytintä hakemaan. Kun tulin sisälle ja laitoin oman pääni hälyttimestä päälle, ei tapahtunutkaan mitään! Aaargh!! Myös itkuhälytin sanoi sopimuksensa irti. Nuo hälyttimethän on siis ostettu käytettynä ja joka kerta kun laitan ne latautumaan, tappelen vähintään toisen kanssa, kun ei meinaa alkaa latautua. Nyt molempien laturit kuitenkin näyttivät, että akut on täynnä, mutta se toinen ei vaan tee mitään. Oonkin jo jonkin aikaa haaveillut Nabby-itkuhälyttimestä, jossa minun pääni olisi kätevästi puhelimessani, eikä siis tarvittaisi erillistä laitetta kuin sinne Lotan päähän, mutta 159 € on tuntunut liian paljolta. Jos tuo puhelin ei olisi nyt mennyt rikki, olisin todennäköisesti ostanut Nabbyn, mutta nyt en todellakaan tiedä, mitä teen. :(

http://www.nabby.fi/sites/default/files/imageblock/illustration_phone_device.png
Kuva nabby.fi
No, onneksi koko päivä ei ollut ihan yhtä huono kuin aamu. Kävimme ystäväni kihlajaiskahveilla, jonka jälkeen Joni heitti mut ja Lotan kirppikselle, jossa mulla on tämän viikon ajan pöytä. Siivosin pöydän ja ilokseni huomasin, että sieltä oli taas hävinnyt tavaraa. Kirpparilta kävelin Lotan kummitädin A:n luokse kyläilemään ja Lotta tykkäsi. :) Illalla käppäilin vielä kauppaan, josta Joni tuli meidät paluumatkalla hakemaan. Mukaan lähti myös pitsat, joka oli oiva päätös tälle epäonniselle mutta myös mukavalle päivälle.

maanantai 25. elokuuta 2014

Haaste: 7 rakkainta esinettä

Sain Nealta haasteen, jossa valitaan itselle 7 rakkainta esinettä ja kerrotaan niistä jotakin. Haaste tuntui aluksi minusta hankalalta, koska kun katselen ympärilleni, ei meillä ihan hirveästi ole täällä esineitä... Hmm... Tietenkin esimerkiksi Lotan kummilahjat jne. ovat rakkaita minulle, mutta yritin kuitenkin etsiä ne minun omat esineeni. Lopulta kiertäessäni taloamme rakkaat esineet pomppasivat vastaan ja olivatkin ihan itsestäänselvyyksiä: miten en niitä heti tajunnut?! Tässä siis minun rakkaimmat esineet siinä järjestyksessä, kun ne vastaan tulivat. :)


Hääkakkumme koriste. Etsin pitkään meidän näköistä koristetta kruunaamaan hääkakkumme ja lopulta löysin tämän. Koriste on nimeltään "Yhdessä". Nykyään kakkukoriste majailee olohuoneessamme kirjahyllyssä.


Kakkukoristeen kanssa samassa hyllyssä majailee tämä valokuva, joka on otettu minusta ja lukioaikaisista ystävistäni vuonna 2010 ollessamme Barcelonassa. Myös tuo kehys on ostettu Barcelonasta, mutten muista, onko se ostettu tuolla reissulla vai kenties jo aiemmalla reissullamme Barcelonaan vuonna 2005, joka tehtiin samalla porukalla. Joka tapauksessa tämä kehys ja kuva on muuttanut mukanani jo useamman kerran ja aina päätynyt paraatipaikalle kodissani.


Samaisella Barcelonan reissulla päätimme ystävieni kanssa kirjoittaa toisillemme kortit. Kortteihin kirjoitettiin kustakin ihania asioita ja laitettiin postiin. Tämä on sellainen hyvänmielen kortti, jota lukiessa ei voi muuta kuin hymyillä. <3 Kortti asustaa jääkaappimme (tai kylmiömme) ovessa ja joka kerta katseen osuessa korttiin, hymy kohoaa huulilleni. :)


Keittiön hyllyltä löytyy tämä lasinen lintu. Jo pois nukkunut mummimme hankki jokaiselle lapsenlapselle oman linnun. Kaikille oli siis erilainen nimikoitu lintu mummin ja ukin keittiössä ja kuten näkyy, on näillä saanut myös leikkiä ja siitä muistona omastani katkennut pyrstö. Noin vuosi sitten linnut pyrähtivät jokaisen lapsenlapsen omaan kotiin ja meillä se muutti lieden päällä olevaan hyllykköön.


Tämän enkelitaulun olen joskus teinivuosina itse tehnyt. Aina se on tainnut olla makuuhuoneeni seinällä ja myöskin kulkenut monta muuttoa mukana. Tällä hetkellä taulu löytyy Lotan huoneesta sängyn päältä.


Sain mummiltani rippilahjaksi tämän peilipöydän, taisin kai ihastella sitä mummini makuuhuoneessa pienempänä. Mummin liimaamat enkelikiiltokuvatkin ovat vielä pysyneet paikoillaan. Valitettavasti tämä ei ole tällä hetkellä käytössä ja löytyikin vieras-/työhuoneemme lattialta... Tarkoitus olisi kuitenkin mahdollisesti antaa tämä jossain vaiheessa eteenpäin Lotalle.


Vieras-/työhuoneen lattialta löytyi myös tämä puinen laatikko. Tämä on muistaakseni pappani, mutten ole ihan varma, olenko saanut sen vai vaatinut itselleni... :D Laatikossa on kuitenkin aarteita: rakkauskirjeitä inttileskiajalta, vanhoja valokuvia (päällimmäisenä kuva isäni lapsuusperheen Kolumbus-kissasta) ja pikkuveljeni minulle muinoin askartelemat kissat.

Sellaisia rakkaita esineitä minulta löytyi. Tämä olikin oikein hauska haaste alun vaikeuksien jälkeen ja oli mukava miettiä, millä esineillä sitä oikeasti onkaan merkitystä. :)

Seuraavaksi rakkaita esineitään esittelemään haastan (jos ette ole vielä kyseistä haastetta saaneet):

Elina - PikkuPeikkoPrinsessat
Minna - Harmaa ja muut iloiset värit
Mari - Ja hän sai nimen äiti
Maisamiisa - Perhosia masussa

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Lotta 11 kk

Nyyh, niin se vaan tämä vauvavuosi lähenee loppuaan kova kyytiä...

11 kuukautinen Lotta

-kävelee tukea vasten sujuvasti
-on ottanut muutamia askelia ilman tukea
-seisoo ilman tukea
-konttaa sellaista kyytiä, ettei perässä pysy
-sanoo äiti, ishi, ota
-ymmärtää joitakin sanoja ja lauseita
-omistaa kuusi hammasta
-lempipuuhat: tavaroiden antaminen, kävely, nallen tai koiran kanssa painiminen, keinuminen
-näyttää omaa tahtoa
-sormiruokailee
-nukkuu 1-3 päiväunet
-herää yöllä kerran, jonka jälkeen laiska äiti kantaa nukkumaan loppuyöksi meidän väliin
-nukkuu noin klo 20-7

Lotta kävelee tukea vasten kuin vanha tekijä ja jos joku vain jaksaa kävelyttää, mennään jo hirmuista kyytiä. Taaperokärry onkin kovassa käytössä. Kun seinät ei riitä, vaihdetaan konttaukseen ja vauhti on aivan hurja! Myös muutama askel ilman tukea on nähty, mutta usein Lotta kurottelee jo eteenpäin seuraavaa tukea ja kaatuu lattialle. Ilman tukea seisominen onnistuu kuitenkin jo hienosti.


Lotta sanoo suunnilleen selvästi äiti, ishi ja ota. Myös kissaa yritetään kovasti sanoa: kish. Keinu on kää (kiikkuu = kääkkää) ja Lotta tykkääkin antaa vauhtia niin tyhjälle keinulle kuin äidille tai isillekin. Myös joitain sanoja ymmärretään ja pari lausettakin: kun sanon anna äidille pusu, tulee Lotta suu ammollaan puremaan mua nenästä ja kun sanon anna tutti äidille, ottaa Lotta tutin suusta ja antaa sen minulle. Paitsi jos hänen tekee mieli syödä sitä... Joskus tuttia yritetään myös laittaa äidin suuhun.


Viime yönä kuudes hammas tuli läpi ikenestä, joten sormiruokailukin helpottaa koko ajan purukaluston kasvaessa. Valitettavasti tuo hampaan tuleminen pistää kiukuttamaan Lottaa välillä kovastikin. Hampaiden myötä Lotta siis sormiruokailee jo sujuvasti, tosin joskus äiti on laiska ja antaa sosetta. Hapanmaitotuotteita ollaan syöty nyt kuukausi ja niiden myötä aamu- ja iltapuuro palasivat ruokalistalle, Lotta kun oli tehnyt puurolakon jokin aika sitten. 


Lotan lempileikkejä tai -puuhia on tavaroiden antaminen toisille (tosin joskus vain huijataan ja tavara pidetäänkin itsellä), kävely, ison nallen kanssa painiminen (myös koira käy) ja keinuminen. Omaa tahtoa alkaa löytyä ja Lotasta onkin sukeutunut oikea drama queen. Kauhulla odotan uhmaikää... Tämä draamakuningatar itkee ja kiljuu kun ei saa tahtoaan läpi ja tekoitku onkin viime aikoina tullut tutuksi. Lotta huutaa naama mutrulla, kurkistaa silmänraosta katsotaanko häntä ja jatkaa huutoa. Odotan innolla jatkoa...


Nukkumisen suhteen ollaan taas otettu kai takapakkia, sillä onhan meillä jo nukuttu ihan kokonaisiakin öitä. Tosin edelleen saadaan yksi pitkä pätkä, eli sinänsä tilanne on ihan hyvä. Lotta herää joko puolenyön jälkeen tai aamuyöstä. Takaisin nukahtaminen kestää ja koska mä en jaksa istua Lotan huoneessa puolesta tunnista tuntiin keskellä yötä odottamassa, että toinen nukahtaa, olen ottanut Lotan meidän sänkyyn jatkamaan unia, jossa sitten nukutaankin aamuun asti. Ei varmaan paras ratkaisu, mutta saadaan ainakin nukuttua. Pari iltaa sitten kokeilin huudattamista, kun nukkumaanmeno oli taas yhtä pelleilyä. Yleensä kun minä nukutan Lotan, niin Lotta jonkin aikaa touhuaa sängyssään, mutta kun en kiinnitä siihen huomiota, alkaa nukkua. Tuolloin ei kuitenkaan minään auttanut ja lopulta annoin vaan huutaa ja kävin nostamassa useaan kertaan takaisin makaamaan. Kun huuto yltyi niin kovaksi, ettei henki meinannut kulkea, otin syliin rauhoittumaan. Paitsi ettei Lotta meinannut rauhoittua edes syliin. Jälleen kerran olen siis sitä mieltä, että unikoulu ei vaan ole meidän juttu, ainakaan vielä. Tietenkin olisi kiva saada helpotusta iltoihin ja öihin, mutta en mä ala lasta tieten tahtoen huudattamaan niin, ettei enää edes äidin syli helpota. Ja tuonakin iltana istuin ihan Lotan sängyn vieressä, en ollut edes pois huoneesta...


Sellainen reipas ja tahtova pikku neiti meillä on tällä hetkellä. Kai sitä pitäisi sitten jo alkaa suunnitella niitä 1-vuotis synttäreitä. :)

torstai 21. elokuuta 2014

Äidin oma aika

Äidin oma aika... onko sitä? Ymmärrettävästi Lotan synnyttyä minulla ei kyllä juurikaan ollut omaa aikaa. Olin kiinni Lotassa kuukausia muutamaa lyhyttä poikkeusta lukuunottamatta, mutta tässä postauksessa olisi tarkoitus keskittyä tämän hetkiseen tilanteeseen.

Blogiani pidempään seuranneet saattavat muistaa esimerkiksi tämän alkuvuoden, kun Joni teki pitkää päivää töissä ja minä olin Lotan kanssa kaksin kotona. Omasta ajasta oli turha haaveilla, enkä ehkä sitä osannut niin kaivatakaan. Tällä hetkellä tilanne on oman ajan suhteen onneksi helpottanut. Tai no, ehkä joku kokisi minun tilanteessani edelleen jäävän ilman omaa aikaa, mutta minä olen viime aikoina saanut sitä oikein mukavasti. Jonihan on nyt nimittäin ollut viimeiset viikot pääasiassa kotona (vaikka tuntuuhan sillä silti olevan koko ajan jotakin menoa). Minä olenkin sitten yrittänyt ottaa "kaiken ilon irti" siitä, että toinenkin vanhempi on kotona huolehtimassa Lotasta ja olen mm. tuunannut meille penkkiä eteiseen, maalannut eteisen naulakot, käynyt yksin kirppiksellä ja kaupoilla, ja valitettavan usein myös siivonnut. Tuo siivoaminen on kyllä kumma juttu: kun mulla olisi hetki aikaa hengähtää ja olla vain itsekseni, löydän esimerkiksi matkalla ulko-ovelta keittiöön teeveden keittoon mennessäni kymmeniä pikkujuttuja, joita pitäisi tehdä ja saan pakottaa itseni ohittamaan nämä kaikki epäkohdat.

Olen myös järjestänyt ja juhlinut ystäväni baby showereita, käynyt katsomassa rallia VIP-alueella hyvässä seurassa, istunut iltaa pariinkin otteeseen hyvien ystävieni kanssa ja viettänyt myös parisuhdeaikaa Jonin kanssa juhlistaen syntymäpäiviäni.



Toki pääasiassa olen edelleen Lotan kanssa ja niinhän sen kuuluukin olla. Ehkä kahvakuulassa käyminen 11 kuukautisen pikku tytön kanssa on hieman extremeä, enkä koko tuntia pysty keskittymään pelkästään itseeni, mutta mun mielestä kysymys on asenteesta. Meillä menee kahvakuulailut ihan hyvin yhdessä Lotan kanssa! Ja ylipäätään mä nautin tehdä asioita Lotan kanssa, ei mulle ole mikään ongelma käydä esimerkiksi kaupungilla lapseni kanssa. Toki on ehkä helpompaa liikkua ilman lasta, jos käy esimerkiksi monissa paikoissa, joiden väli siirrytään autolla, ettei joka välissä tarvitse kytkeä ja irroittaa lasta autosta. Mutta kaupassa tai kaupungilla käynti on mun mielestä ihan yhtä helppoa lapsen kanssa kuin ilmankin, ainakin toistaiseksi, kun Lotta istuu tyytyväisenä rattaissa. 

Se, missä ehkä joskus kaipaan omaa aikaa, on kotona. Nekin tilanteet on kyllä yleensä sellaisia, että Lotta on roikkunut lahkeessa koko päivän ja itkee heti, kun jätän hänet lattialle leikkimään ja istun itse sohvalle. Silloin toisinaan toivoo, että se lapsi viihtyisi edes viisi minuuttia itsekseen ja minä saisin hieman hengähtää. Onneksi tämäkin on jo helpottanut, kun eroahdistus alkaa olla mennyttä aikaa.

Tällä hetkellä en siis kaipaa yhtään enempää omaa aikaa kuin mitä minulla jo on. Tilanne varmaan muuttuu taas kun Joni (tai minä) menee töihin, mutta nyt on hyvä näin. Rakastan viettää aikaa Lotan kanssa ja ottaa hänet mukaan tekemään asioita. Oman ajan ottaminen on toki tärkeää, eikä sitä pidä väheksyä tai unohtaa. Minä kuitenkin rakastan ennenkaikkea olla äiti Lotalle ja liikkuessani ilman Lottaa tunnen, että jotakin puuttuu.

Lisättäköön vielä, että jos olisin vain koko ajan kotona Lotan kanssa, en ehkä jaksaisi niin hyvin. Siksipä me käydäänkin paljon kylässä, harrastuksissa tai kaupoilla: pääsee vähän karkuun kotoa. :) Varsinkin, kun kotona Lotta saattaa olla varsinainen kiukkupylly, mutta muualla käyttäytyä oikeinkin hyvin. ;)

maanantai 18. elokuuta 2014

Baby shower osa 2: juhlat

Oltiin sovittu juhlavieraiden kanssa, että tapaamme ystäväni luona kello 15. Niinpä ajattelin aamulla, että ehdin hienosti käydä kahvakuulatunnilla, joka oli klo 10-11 ihan tässä meidän naapurissa. Lotta oli mulla taas mukana ja kannusti rattaista käsin (en viitsinyt päästää maahan syömään kiviä...). Kun pääsin kotiin, Lotta oli nukahtanut ja minä kävin suihkussa. Katsoin kelloa ja totesin, että ehdin hyvin pestä koneellisen pyykkiä. Hetken päästä iski paniikki: mun pitäisi vielä tehdä tarjottavaa juhliin, syödä itse, kuivata hiukset, valita vaatteet, meikata, roudata tavarat autoon kunhan Joni tulisi kotiin ja mitä vielä. Pyykkikoneen pestyä kirosin, miksen vaan voinut jättää sitä pyykin pesemistä iltaan, koska niiden kuivumaan ripustaminen vei kallista aikaa. Tietenkin myös Lotta heräsi uniltaan ennen kuin Joni oli kotona ja tottakai vaipassa (kaikenlisäksi KESTOvaipassa) odotti kakat. Lotallehan piti myös tässä vaiheessa laittaa ruoka. Onneksi Joni tuli kotiin juuri silloin, kun olin alkamassa repiä hiuksia päästäni. :D Sain kuin sainkin kaiken tehtyä ja jopa syötyä ja pääsin lähtemään liikkeelle ajoissa. Matkalla kävin vielä nopeasti kaupasta hakemassa ilmapalloja ja nappasin perääni ajamaan pari vierasta, joka eivät osanneet perille itsekseen.

Juhlakalun sisko oli huijannut sankarin mukanaan kaupungille ja miehensä päästi meidät heille sisään. Laitoimme ruuat valmiiksi ja koristelimme hieman paikkoja serpentiinillä ja ilmapalloilla. Ystävääni oli huijattu, että hänen miehensä tekee heille ruokaa ja siksi hänen pitää tulla kotiin tiettyyn aikaan. Jonkin aikaa odoteltuamme sainkin viestin, joka kertoi juhlakalun siskoineen olevan kohta perillä. Tiesimme, että viimeistään kenkäkasa eteisessä paljastaisi meidät, mutta menimme silti nurkan taakse piiloon. Sieltä sitten hyppäsimme esiin onnittelemaan tulevaa äitiä. Juhlat tulivat yllätyksenä ystävälleni ja aluksi hän taisikin olla hieman shokissa ja ihmetteli, keitä kaikkia olikaan paikalla. Sitten alkoi kuulustelu, kuka onkaan juhlista vastuussa ja kun ystävälleni paljastui, että juhlia järjestämässä on ollut minun lisäkseni hänen siskonsa ja miehensä, oli ystäväni aivan kummissaan. Pitkin juhlia hän yritti päästä kärryille, mitä kaikkea hänen selkänsä takana olikaan tehty ja milloin. Onneksi yllätysjuhlat olivat kuitenkin mieluisat, eivätkä ikävä yllätys. :)

Lahjapöytä

Alkujärkytyksen jälkeen istutimme sankarin sohvalle avaamaan lahjoja. Lahjoista paljastui mm. ihania pieniä vaatteita ja tarvikkeita vauvalle ja olihan siellä seassa jotain äidillekin. :) Seuraavaksi syötiin, sillä olihan juhlakalu odottanut koko päivän miehensä laittamaa ruokaa ja taisi jo raukka olla nälissään. ;) Ruuat toteutettiin nyyttäriperiaatteella, eli jokainen toi jotakin ja ihan hyvät tarjoilut saatiin aikaiseksi.

Herkut

Ruokailun ja kuulumistenvaihdon jälkeen täytettiin eilisessä postauksessa tarkemmin kuvatut arvauslappuset ja jokainen luki lopuksi omat arvauksensa ääneen. Nämä veikkauslaput jäivät tosiaan tulevalle äidille muistoksi, saapa sitten katsoa, osuiko joku lähelle tai jopa ihan oikeaan. :)

Loppuaika jutusteltiin ja naposteltiin, ohjelmaa ei siis ollut sen enempää. Musta oli kiva, että vieraat viihtyivät pitkään. Ensimmäinen lähti parin tunnin kuluttua, koska mukana ollut vajaan vuoden ikäinen poika alkoi olla väsynyt. Loput vieraat viihtyivät lähemmäs kahdeksaa ja lähdettiinkin sitten melkein samalla oven avauksella.

Lotta oli Jonin kanssa kotona, mikä kyllä osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikka alunperin olinkin ajatellut ottavani hänet mukaan. Nyt sain kuitenkin rauhassa keskittyä juhlien järjestelyyn ja myös kuvien räpsimiseen, eikä tarvinnut koko ajan juosta Lotan perässä ja todennäköisesti jossain vaiheessa kuunnella väsykiukkua. Enkä olisi voinut myöskään viipyä niin pitkään, sillä Lotan olisi pitänyt päästä yöunille jo siihen aikaan, kun itse aloin vasta tehdä lähtöä.

Juhlat onnistuivat mielestäni hyvin ja tuleva äitikin kiitteli, kun hänelle oli sellaiset järjestetty. Juhlia oli myös kiva järjestää ja varsinkin yllätyksenä. :) Vaikka tosiaan hieman meinasinkin stressiä ottaa, ja siitä saa kai syyttää minussa piilevää perfektionistia. Onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin ja sekä vieraat että sankari viihtyivät. :)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Baby shower osa 1: järjestelyt

Odottaessani Lottaa toivoin kovasti, että joku järjestäisi minulle baby showerit. Pyysin jopa Jonia järjestämään juhlat ja uhkasin, että jollen minä saa vauvakutsuja, ei hän saa varpajaisia. No, en saanut, eikä saanut Jonikaan. :D Onneksi nyt jo muutama ystäväni on lupautunut järjestämään minulle baby showerit jos vielä joskus olen raskaana, joten toivottavasti minäkin pääsen näistä juhlista vielä joskus nauttimaan.

Ystävälläni on laskettu aika lokakuun alussa ja kysyin häneltä jo joskus kesän alussa, haluaisiko hän saada baby showerit. Ystäväni ei oikein sanonut juuta eikä jaata ja aihe jäi siihen. Juhlien järjestäminen jäi kuitenkin polttelemaan mieleen ja heinäkuun alussa olin yhteydessä ystäväni siskoon. Kyselin hänen mielipidettään siitä, pitäisikö ystäväni yllätysjuhlista ja olisiko sisko halukas järjestämään sellaiset kanssani. Juhlat päätettiin pitää ja ajankohdaksi valikoitui eilinen eli 16.8.

Juhlien salassa pitäminen osoittautui haasteelliseksi monellakin tapaa. Ensinnäkin, teimme juhlista ryhmän Facebookiin ja suljettuun ryhmään (suljettu siksi, ettei juhlakalu pystyisi näkemään ryhmää) ei voi lisätä jäseniä, elleivät he ole kavereita. Niinpä lisäsimme ystäväni siskon kanssa toisemme kavereiksi ja pelkäsimme, että sankari huomaa tämän. Emme siis siskon kanssa tunteneet toisiamme emmekä olleet koskaan tavanneet, joten yhtäkkinen ystävystyminen varmasti herättäisi kysymyksiä. Kaikeksi onneksi ystäväni ei tätä tapausta ollut huomannut.

Ystäväni sisko asuu toisella paikkakunnalla, mutta oli nyt pari viikkoa käymässä ystäväni luona, koska lähtee syksyllä ulkomaille opiskelemaan. Siskokset ovat läheisiä ja mm. räpläävät toistensa puhelimia, joten pelko paljastumisesta kasvoi, kun järjestelyt olivat kiivaimmillaan ja viestittelimme siskon kanssa monta kertaa päivässä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että perjantaina, vain päivää ennen juhlia, juhlakalu oli nähnyt, että minulta tuli fb-viesti siskonsa puhelimeen. Onneksi hätävale meni läpi, eikä ystäväni osannut arvata, mitä tuleman piti.

Vaikka juhlien ajankohta päätettiin hyvissä ajoin, jäivät järjestelyt melko viime tippaan. Reilua viikkoa ennen juhlia tajusin, että nehän ovat ihan kohta, enkä ollut tehnyt mitään! Päävastuu juhlien järjestämisessä oli minulla, koska sisko oli ulkomaanmatkalla pari edeltävää viikkoa. Onneksi sain kuluneen viikon aikana paljon aikaiseksi ja kaikki mitä pitikin, tuli tehtyä. Tein ystävälleni kirjan, joka hänelle jää juhlista muistoksi. En muistanut ottaa juurikaan kuvia, mutta ensimmäiselle sivulle taiteilin tällaisen:


Leikkasin nämä kirjaimet kynsisaksilla ja oikean käden keskisormeni päässä ei ole vieläkään tuntoa... Ei olis vissiin pitänyt leikata kaikkia kerralla. :D

Kirjaan jätin myös tilaa valokuville, joita otin juhlissa ja jotka teetän ystävälleni. Vieraat myös jättivät puumerkkinsä kirjaan, eli se toimi myös vieraskirjana. Vaippakakun sisältämät tavarat listasin myös ylös ja toisella sivulla on tilaa kuvalle vaippakakusta. Juhlissa ei ollut paljoa ohjelmaa, koska ystäväni ei niin välitä olla huomion keskipisteenä. Kaikki kuitenkin täyttivät veikkauksensa vauvan sukupuolesta, syntymäpäivästä ja -ajasta, painosta ja pituudesta. Lisäksi annettiin nimiehdotukset vauvalle sekä vauvanhoito-ohjeita. Nämä laput liimasin kirjan sivuille, jonne olin myös kirjoittanut runoja ja värssyjä vauvalle. Teemaksi valikoitui hieman normaaleista baby showereista poiketen pääkallot. Mietin pitkään, voiko vauvakutsuilla olla teemana pääkallot, mutta koska juhlakalu pitää pääkalloista ja koska en nähnyt hänellä perinteisiä vauvakutsuhöpsötyksiä, päädyttiin pääkalloihin. Sukupuolta veikkailtiin näillä kuvilla:


Minä ja ystäväni sisko annettiin lahjaksi vaippakakku. Kakku sisälsi vauvalle koon 2 ja 3 vaippoja, pääkallokuvioinen kestovaippa, tutteja, soittorasia, harsoja, paita ja sinkkivoidetta. Äidille kakusta löytyi ripsiväriä, salmiakki jauhetta, Pirkka olutta ja Tangle Teezer harja. Minä kasasin kakun ja Lotta auttoi... Aina, kun olin saanut vaipan rullattua, Lotta haki sen ja lähti karkuun. No, lopulta sain kuitenkin kaikki vaipat haltuuni ja kasattua kakun. Kakunkasausvinkkejä jouduin kyllä soittamaan useampaan otteeseen ystävältäni, joka on aiemmin itsekin järjestänyt vauvakutsuja. Lopputulos oli mielestäni kuitenkin kiva ja tykkäsin vaippakakun tekemisestä. :)


perjantai 15. elokuuta 2014

Ensiaskeleet!

Nyt se viimein tapahtui, Lotta otti ensimmäiset askeleensa ilman tukea! Ja ihan samanikäisenä kuin minä: 10 kk 3 vko. Jo jonkin aikaa Lotta on seisonut ilman tukea, tällä viikolla selkeästi enemmän ja pidempään. Keskiviikkona ollessamme vauvatreffeillä Lotta otti pari askelta paikallaan ja eilen jo askeleen kaksi eteenpäin. Tänään sitten mentiinkin jo useampi askel eteenpäin ja matka päättyi edessä olevaan leluun, joka piti tietenkin saada käteen.

Hui, tästä se kai sitten lähtee ja taas saa äiti juosta entistä enemmän perässä...

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Lahjoja 1-vuotiaalle

Lotan 1-vuotis synttärit lähestyy ja veikkaanpa, että lahjatoiveita aletaan piakkoin kysellä. Vajaa vuosi sitten etsimme lahjaa vuoden täyttävälle kummitytöllemme ja se tuntui hankalalta, kun ei oikein ollut käsitystä, mistä sen ikäiset mahdollisesti pitävät. Nyt kun tuo oma muksu lähestyy vuoden ikää, on ideoita vaikka kuinka! Tässä siis ainakin osa niistä, toivottavasti tästä on jollekulle lahjan etsijälle vaikka ihan hyötyäkin. :)

Palikkalaatikkoa olen metsästänyt kirppareilta jo jonkin aikaa, mutta mieleistä ei ole tullut vastaan. Brion palikkalaatikko on mielestäni tylsä, mutta viimein löysin äitiäkin miellyttävän lootan:

Tämä palikkalaatikko löytyy lelutalo.fi sivustolta.









Myös nukkea tuo pieni tyttö kaipailee, ainakin äidin mielestä. ;) Lotta tykkää niin kovin vauvoista ja vauvojen kuvista, että pitäähän pikkuisen oma vauva saada!

Räsynukke JULIA SB-40012
Räsynukke
Nukke

Duplot ovat aina hyvä lahja. Niitä meillä ei vielä ole lainkaan, mutta pikkuhiljaa keräämällä saadaan kasaan varmasti hyvä valikoima Duploja. :) Ja koska niitä on paljon erilaisia, riittää niistä moneksikin lahjaksi.

Duplot


Muutkin 1-vuotiaalle sopivat lelut ja kirjat ovat toki toivottuja, mutten haluaisi ihan mieletöntä kasaa leluja pyörimään nurkkiin. Vaatteetkaan eivät ole lahjalistan kärjessä, sillä meillä on jo pitkäksi aikaa eteenpäin riittävästi vaatetta ja olen myös tullut siihen tulokseen, että lahjaksi annetut vaatteet menevät harmillisen usein huti. Ainakin meillä on käynyt monen vaatteen kohdalla niin, etteivät ne ole olleet malliltaan sopivia Lotalle (ovat esimerkiksi olleet liian kapeita) ja ovat näin ollen jääneet lähes käyttämättä. Vaatteen sijaan hyvä vaihtoehto on vaikkapa lahjakortti johonkin lastenvaateliikkeeseen. Mutta no, jos Lotta saa lahjaksi vaatteita, niin enhän minä niitä poiskaan heitä. ;) Ja toki esimerkiksi tulevaa syksyä/talvea ajatellen en laittaisi ollenkaan pahakseni, jos lahjapaketista paljastuisi esimerkiksi rukkaset. Niin ja villasukkiakaan meillä ei vielä ole talven varalle (jos vaikka joku jaksaisi sellaiset kutoa, minä kun en sitä hiivatin kantapäätä osaa...).

Reimatec®-rukkaset Tepas
Reiman rukkaset


Todennäköisesti jossain vaiheessa seuraavan vuoden aikana Lotta siirtyy pois pinnasängystä ja äitiyspakkauksen peittokin jää lyhyeksi. Tätä silmällä pitäen lasten koon lakanat olisivat oiva lahja 1-vuotiaalle.

Finlayson Aappa lasten pussilakanasetti 120x160 cm
Finlayson Aappa lasten pussilakanasetti



Hakkarainen pussilakanasetti 150x210
Mauri Kunnaksen Hakkarainen pussilakanasetti

Ensi kesää varten Lotta toivoo hiekkaleluja, niitä kun ei vielä tänä kesänä tullut hankittua. No, syksyllä synttäreitään juhlivalle ei välttämättä tule mieleen hankkia kesäleluja, mutta hiekkalelujen hankinta on joka tapauksessa edessä, joten miksikäs ei?

Kottikärryt ja hiekkalelut
Kottikärryt ja hiekkalelut

Lotta varmaan tykkäisi myös uusista soittimista, mutten tiedä, oltaisiinko me vanhemmat ihan yhtä innoissamme näistä... ;)

29610 Soitinsetti sammakko
Sammakko soitinsetti

Myös raha Lotan rahastoon tai esimerkiksi johonkin harrastukseen on hyvä vaihtoehto. Tavaroita ja rahaa tärkeämpää on kuitenkin läheisten ihmisten läsnäolo. Paras lahja mitä meidän pieni tyttömme voi saada, on aikaa yhdessä läheistensä kanssa. Joten pelko pois tulevat synttärivieraat: jos lahjanhankinta tuottaa päänvaivaa, saapukaa vain paikalle ja viettäkää aikaa Lotan kanssa. :)

Siinähän niitä jo sitten onkin! Alun perin ajattelin, että sanon kyselijöille, ettei meillä ole tarvetta minkäänmoisille lahjoille, mutta niinhän niitä vain löytyi! No, tätä samaa lahjalistaa voikin sitten varmaan hyödyntää esimerkiksi jouluna. Ja edelleen korostan, että materiaa tärkeämpää on läsnäolo, varsinkin tälle pienelle, joka ei kuitenkaan muista, mitä kaikkea sai lahjaksi täyttäessään vuoden. :)







                          

maanantai 11. elokuuta 2014

Pieni pusuttelija

Lotta on kasvanut taas ihan hurjasti ja oppinut uusia asioita! Tällä hetkellä in on pusuttelu ja haliminen. Pusuja saa niin Lotan poikaystävä E, äiti, isi, vaippapaketin vauva kuin koiratkin.


Jos Lotta näkee, kun minä ja Joni pussataan tai halataan, alkaa hän naureskella. Olen jonkin aikaa ihmetellyt, miksi Lotta tulee usein puremaan mua nenästä ja nauraa päälle, ja nyt käsitin, että Lotta taitaa luulla nenästä puremista pussaamiseksi. Ehkä Joni sitten pureekin mua nenästä ja Lotta ottaa siitä mallia! ;) Muut eivät näitä nenästäpuru pusuja kuitenkaan saa, vaan heitä lähestytään suu ammollaan ja poskelle läväytetään märkä kuolavana. Tänään olen pyytänyt Lottaa antamaan äidille pusu ja Lotta on kiltisti tullut puraisemaan minua nenästä. <3

Viides hammas tuli tänään läpi ikenestä ja kuudeskin on ihan tuloillaan. Lotta ylettyy koko ajan korkeammalle ja korkeammalle, ja saakin jo tavaroita jopa ruokapöydän reunalta. Lotta seisoo yhä useammin ja pidempään ilman tukea, mutta askelia ei vielä uskalleta ottaa kuin kädestä kiinni pitäessä. Koirille Lotta antaa tai heittää palloa jo hienosti. Myös tanssiminen on viimein opittu ja pieni vaippapeppu hytkyy söpösti musiikin kuuluessa. Vilkuttelu on myös taas hauskaa ja Lotta huiskuttaa milloin kenellekin, joskus ihan vain itselleen.

Minä vietin eilen illalla tyttöjen iltaa ystävieni kanssa ja olin ensimmäistä kertaa yön pois kotoa Lotan synnyttyä. Yllättävän hyvin maltoin olla, eikä ikäväkään yllättänyt kuin nukkumaankäydessä. Lotta oli kotona Jonin kanssa ja myös heillä oli mennyt hyvin. Kotiintullessa sain Lotalta ihanan leveän hymyn ja tytön syliini halimaan. <3

Uskomatonta, miten iso tyttö mun pieni vauva jo on. Joka päivä saa hämmästellä, miten Lotta oppii jotakin uutta ja keksii hauskoja juttuja.

torstai 7. elokuuta 2014

Neuvola 10 kk

Tänään meillä vihdoin oli 10 kk neuvola. Tai no vihdoin ja vihdoin, eihän kaikilla ole tätä lainkaan, mutta alunperin meillä piti olla jo kaksi viikkoa sitten. Neuvolantätimme äkillisesti sairastuttua saimme uuden ajan tälle päivälle. Nythän Lotta on jo 10,5 kk, mutta tuskinpa noihin mittoihin kahden viikon aikana hirveästi on muutosta tullut. Tässäpä sitten uudet mitat ja suluissa edelliset, jotka on otettu 20.5.

Pituus 71,8 cm (70,3 cm)
Paino 10620 g (9815 g)

Joni pääsi myös mukaan neuvolaan pitkästä aikaa ja myös pitkästä aikaa meillä oli käynti meidän omalle neuvolantädille. Käynti alkoikin tuttuun tapaan sillä, että Joni ja th puhua pulputtivat ja minä istuin hiljaa. Savolaiset... ;) Lotta marssi sisään itse kävellen Jonin taluttaessa ja marssi suoraan lelukopalle. Siellähän tyttö viihtyi hyvin kuulumisten vaihdon ajan. Lotta saikin kehuja motorisesta kehityksestä ja kuinka hienosti leikkii itsenäisesti eikä vain kyhnötä hiljaa meidän sylissä. Neuvolakorttiin on kirjoitettu seuraavaa:

Hyvin kasvaa. Touhukas, tomera tyttö. Vinhaa vauhtia konttaa, tukea vasten kävelee. Hapanmaitotuotteet aloitettu.

Kysyin myös tutin vieroittamisesta. Eihän meillä periaatteessa vielä kiire ole, suositus on noin vuoden iässä luopua tutista. Pitkään tuttia on meillä käytetty ainoastaan nukahtamiseen, jossain vaiheessa Lotta sylkäisi tutin pois heti nukahdettuaan. Nyt ollaan kuitenkin otettu hieman takapakkia tässä asiassa, Lotta nimittäin herää yöllä kaipaamaan tuttia. Nykyään myös jos Lotta päivällä löytää tutin, laittaa hän sen suuhunsa ja pitää sen suussa, kun aiemmin vain leikki sillä. Täytyy nyt siis olla tarkkana, eikä jättää tutteja pyörimään näkyville. Yötutista en yritä vielä luopua, koska viimeisen viikon sisällä Lotta on nukkunut neljä kokonaista yötä ja nämä on siis ensimmäiset kokonaan nukutut yöt, enkä halua nyt alkaa sotkemaan tätä kuviota. Katsotaan sitten kun yöt sujuu hieman pidemmällä aikavälillä paremmin. 

1-vuotis neuvola meillä onkin sitten jo 1,5 kuukauden päästä. :)

maanantai 4. elokuuta 2014

Voi haikeus..!

Mulla ei oo enää vauvaa... Sen tietää mm. siitä, että

-kesken leikkien Lotta konttaa keinutuolille, hakee sieltä mun hupparin, raahaa perässään ja antaa minulle
-kantaa lehden koko matkan postilaatikolta kotiin
-konttaa itse syöttötuolille ja nousee sitä vasten kurottelemaan pöytään, kun sanon, että mennään syömään
-hakee kesken leikkien nokkamukin pöydältä ja pyllähtää lattialle juomaan

Ei mulla muuta. Äidin iso tyttö. <3

Edit. On se sittenkin vielä himpun verran vauva, kun tuli sen mukinsa kanssa luokse ja tahtoi tulla syliin jatkamaan juomista. :)