Lotta 1,5-v

Tällä viikolla Lotta tosiaan täytti jo 1,5-vuotta. Pitkästä aikaa ajattelin kirjoittaa vähän siitä, millainen tyttö Lotta tällä hetkellä on ja mitä osaa.

1,5 vuotias Lotta:

- juoksee

- kiipeilee joka paikkaan (mm. ruokapöydälle...)

- lempparileikit mm. kahvikutsut, vauvanhoito, karkuun juokseminen ja piiloon meneminen

- lukee paljon kirjoja

- tykkää kuunnella musiikkia ja tanssia

- pitää hurjista leikeistä esim. lennätys ja pää alaspäin roikottaminen...

- sanoo muutaman sanan: vauva, kauppa, kakka, pää, ei, oho

- lisäksi "puhuu" tavuilla

- saa usein asiansa sanottua osoittelemalla tai muutoin elekielellä

- ymmärtää puhetta ja suorittaa annetut tehtävät

- osaa kysyttäessä näyttää ruumiinosia itseltään ja muilta

- harrastaa muskaria

- on joissakin asioissa todella järjestelmällinen

- on sosiaalinen ja rakastaa seuraa sekä huomiota

- on osoittautunut myös melkoiseksi määräilijäksi

- uhmaakin alkaa jo näkyä

- toisinaan on myös melkoinen "minä itse" tyyppi

- omistaa 16 hammasta

- syö tuttia öisin

- pottailua treenataan satunnaisesti

- nukkuu yöllä 10 tuntia ja päivällä 0,5-2 tuntia

- käyttää koon 86-92 vaatteita

- käyttää Liberon housuvaippaa koossa 6 sekä kestovaippoja koossa M ja L

Lotta on siis melkoinen hurjapää. Viime aikoina Lotta on oppinut mm. kiipeämään syöttötuoliinsa, jonka kautta pääsee myös näppärästi kiipeämään ruokapöydälle, nousemaan seisomaan keinussa ja ostoskärryissä ja ylipäänsä keksinyt, että kaikkialle voi kiivetä... Minä en ehkä ole ihan hirveän innoissani näistä taidoista, eilenkin ruokaa laittaessa sain hakea Lotan aika monta kertaa pois pöydältä istumasta.

Lotta haluaa usein itse laittaa musiikin soimaan ja osaakin jo vaihtaa cd-levyn soittimeen. Ainoa ongelma tässä on se, että joskus kappale ehtii hädin tuskin alkaa, kun Lotta haluaa jo vaihtaa levyä... Usein musiikin tahtiin tanssitaan, mutta toisinaan se jää vain taustalle soimaan. Muskarissa Lotta on reipastunut todella paljon viime syksyiseen verrattuna. Nyt Lotta yleensä istuu lastenpenkillä (eikä minun sylissä), osallistuu enemmän leikkeihin, hakee ja palauttaa itse soittimet, liikkuu ja tanssii mukana eikä tarvitse enää minua koko ajan vierelleen. Syksyn jälkeen olin vähän kahden vaiheilla, jatketaanko muskaria vielä keväällä, mutta onneksi jatkettiin, Lotta tykkää siitä kovasti.

Suosikkileikit taitaa tällä hetkellä olla piiloon meneminen ja karkuun juokseminen. Jos Lotalta kysyy "missä Lotta?" laittaa hän kädet silmilleen ja kurkkaa kohta käsien takaa. Pikkuveljeni erehtyi kerran ruokapöydässä kysymään tuon kysymyksen tietämättä, mitä Lotta silloin tekee ja niinpä oli Lotan naama aivan ruuassa. :D Kahvikutsuja pidetään edelleen paljon ja ruokaa laitetaan joko Lotan omilla kattiloilla tai sitten ihan oikeilla kattiloilla. Lotta pitää huolen siitä, että kaikki eläimet ja lelut saavat myös osansa tarjoiluista ja muistaa maiskuttaa omalla suullaan lelujen syödessä. Vauvanukkea hoidetaan vaihtelevasti, välillä hyvinkin hellästi mutta välillä vauva vain heitetään lattialle ja jätetään siihen. Kirjoja luetaan päivittäin, joskus Lotta lukee itse ja usein tuo minullekin oman kirjan luettavaksi, toisinaan taas minä luen Lotalle.

Lotta sanoo selkeästi (ainakin) sanat vauva, kauppa, kakka, pää, ei ja oho. Lisäksi on omia sinnepäin olevia sanoja esim. poppu = loppu, paippa = vaippa ja puppu = Nuppu (meidän kissa). Myös kaakkuu on selkeä: kiikkuu eli keinu. Monet sanat ovat tällä hetkellä vain tavuja ja luonnollisesti sama tavu voi tarkoittaa montaa asiaa. Pi = piilo, piirtää; pa = palikka, pallo; ka = sukka, makkara, Hakkarainen; pu = pupu, pusu. Näitä on lisääkin, mutta enhän minä niitä nyt muista. Lotta saa kyllä usein asiansa hyvin ilmaistua pelkällä tavullakin ja osoittelemalla. Puhetta Lotta ymmärtää mielestäni todella hyvin. Lotalle voi sanoa vaikkapa että hae puhdas vaippa kaapista, vie nämä pyykkikoppaan, vie tämä keittiöön, missä Lotan muki on, hae joku tietty lelu/kirja jne. ja hän osaa tehdä annetut tehtävät. Siis silloin kun haluaa. :D

Joissain asioissa Lotta on erittäin järjestelmällinen. Esimerkiksi kengät ja ulkovaatteet Lotta kerää aika kasaan ja ne pitää viedä omille paikoilleen, ei jättää lattialle lojumaan. Duplot joutui kaapin päälle evakkoon, kun Lotta heitteli niitä ja nyt jos Lotta haluaa leikkiä duploilla, pyytää hän ne kaapin päältä ja leikin jälkeen kerää palikat takaisin laatikkoon ja käskee laittamaan laatikon kaapin päälle. Jotkut muutkin lelut Lotta kerää hienosti leikin jälkeen, mutta suurin osa kyllä jää niille sijoilleen tai jopa levitetään entistä enemmän.

Lotta on edelleen sosiaalinen tapaus, joskin uusissa tilanteissa hieman hitaasti lämpenevä. Hetken katseltuaan ihmisiä ja ympäristöä äiti yleensä unohdetaan ja otetaan leikkikaveri vaikka viisi minuuttia sitten tavatusta ihmisestä. Lotta on kova määräilemään ja käskee minua tai muuta leikkikaveriaan milloin minnekin istumaan tai vie mukanaan toiseen huoneeseen. Kun äiti ei tottelekaan, alkaa hirveä huuto... Uhmakohtauksia on meillä jo nähty ja niihin olen todennut parhaaksi keinoksi antaa Lotan kiukuta rauhassa, mutta olla kuitenkin saatavilla. Yleensä noin puolen tunnin raivoamisen jälkeen Lotta viimein tulee syliin hakemaan lohtua, sitä ennen häneen ei saa koskea. Neiti "minä itse" on myös saapunut kyläilemään ja näyttäytyy yleensä äidin kanssa ruokapöydässä. Jugurttipurkistakaan en meinaa saada kantta auki kun sen pitäisi olla jo Lotan edessä eikä äiti todellakaan saa koskea siihen saati auttaa syömisessä!

Tutti on käytössä vielä öisin, minä haaveilen siitä vieroittamisesta mutten ole jaksanut ryhtyä tuumasta toimeen. Pottailu on myös vähän samalla tasolla: kun Lotta itse haluaa potalle, pääsee hän siihen ja silloin tulostakin syntyy, mutta minä en ole jaksanut ottaa pottailua säännölliseksi osaksi päivää, vaikka ehkä pitäisi... Jotenkin en vaan ole jaksanut ja epäilen, että vaikka nyt edistyttäisiin pottailussa niin vauvan synnyttyä siinä otettaisiin kuitenkin takapakkia, joten olen antanut olla. Vaikka eihän sitä tiedä, tulisiko pottailun suhteen taantumaa tai oppisiko Lotta pottailun sitten uudestaan helpommin, kun siihen olisi jo tietty rutiini. Minä vain olen ollut laiska tässä asiassa.

Vaikka Lotta on vasta vajaa 80 cm pitkä, alkaa jo osa 86 kokoisista vaatteista olla pieniä ja tällä hetkellä käytetäänkin sekaisin kokoja 86 ja 92. Vaipoissa käytössä edelleen Libero ja housuvaippa koko 6, sekä kestovaipoissa muutama M-kokoinen menee vielä, mutta L alkaa olla parempi.

Sellainen on pääpiirteissään meidän ei enää niin pikkuinen Lotta. Viime aikoina arki on rullannut mukavasti ja meillä on kivaa Lotan kanssa. Vaikka tämänhetkisen rahatilanteen takia juuri harmittelin, että olisi vaan pitänyt mennä alkuvuodeksi töihin, niin onhan se nyt oikeasti ollut ihanaa saada olla Lotan kanssa kotona. <3

Lotan 1,5-v neuvola

Tänään Lotta on 1 v 6 kk vanha. Sen kunniaksi käytiin tänään lääkärineuvolassa, terveydenhoitajan mittaukset suoritettiin jo viikko sitten minun äitiysneuvolan yhteydessä. Tässä siis uusia mittoja, suluissa olevat on otettu vuoden ikäisenä:

Paino 11,7 kg (10,98 kg)

Pituus 78,8 cm (74,4 cm)

Päänympärys 49 cm (48 cm)

Eipä noissa mitoissa huimia eroja siis puolen vuoden takaiseen ole, pituutta tullut 4,5 cm ja painoa vajaa kilo. Jotenkin tuo tyttö vain näyttää nykyään hurjan isolta, tuntuu, että sänkykin käy kohta pituuden puolesta pieneksi. :D

Terveydenhoitaja kyseli ja katseli Lotan osaamista. Sanoja Lotalla ei ole kuin muutama ja th kysyikin, onko minulla tai Jonilla ollut puheenkehityksessä viivästymää... Ilmeisesti siis puolitoistavuotiaat osaavat keskimäärin jo enemmän sanoja, kuin mitä Lotta nyt osaa. Minuun nyt on hankala puheenkehitystä verrata, sillä isoveljeni on tulkannut minua, eikä minun ole tarvinnut puhua. Kun sitten olen alkanut puhumaan, olen puhunut suoraan kokonaisilla lauseilla, en missään vaiheessa pelkillä sanoilla. Joka tapauksessa huolissaan ei kuulemma tarvitse olla, koska sanoja ja tavuja kuitenkin jo tulee ja Lotta myös ymmärtää puhetta erittäin hyvin. Enpä itse ollut edes ajatellut, että nyt jo "pitäisi" osata enemmän sanoja, vaikka toki esim. muiden bloggareiden 1,5-vuotiaiden taitoja lukiessa olen huomannut, että sanoja on jo huomattavasti enemmän kuin meillä. 

Terveydenhoitaja kirjoitti neuvolakorttiin näin:

"Pituutta tullut suhteessa vähemmän, mutta hyvällä tasolla. Touhukas ja reipas tyttö. Joitakin sanoja tulee, ymmärtää puhetta. Ruoka maistuu hyvin."

Tänään käytiin tosiaan vielä lääkärillä. Käynti oli pikainen, eikä lääkäri juuri reagoinut esim. kun ihmettelin sitä, miten vähän Lotta nukkuu. Tällä hetkellä Lotta siis nukkuu yöllä juuri ja juuri 10 tuntia ja päivällä 30 minuuttia... On selvästi väsynyt, muttei vaan nuku. Toivotaan, että tämä olisi vain jokin vaihe, etenkin noiden päiväunien suhteen... Neuvolakorttiin lääkäri kirjoitti:

"Reipas tyttö, kasvu ja kehitys normaalia. Sydän ja keuhkot terveet, vatsa ok, silmät ja korvat terveet, iho siistiä."

Tuolla lääkärissä nyt ei tosiaan muuta tapahtunut kuin hän tutki nopeasti Lotan, hieman kyseli kuulumisia ja siinä se. Kysyin myös, kun huomasin tänään Lotan alahuulessa ja kitalaessa kirkkaanpunaisia läiskiä, että mitä ne voisivat olla. Ei osannut lääkäri vastata, voi olla alkavaa enterorokkoa tai sitten jotain muuta, seuraillaan. Toivottavasti ei olisi enteroa, se ei käsittääkseni ole raskaana ollessa kovin hyvä juttu...

Siinäpäs meidän neuvolakuulumiset, lääkäri Lotalla taitaa olla seuraavan kerran vasta neljä vuotiaana (jos nyt oikein muistan..?) ja olisikohan terveydenhoitaja kaksi vuotiaana..? Kirjoitan vielä lähipäivien aikana puolitoistavuotiaasta Lotasta tarkemmin, sieltä löytyy sitten myös ne Lotan vähäiset sanat. ;)

Apinointia

Viime päivinä mulla on ollut täällä seuranani melkoinen matkija-apina. Olen saanut nauraa vatsani kipeäksi tai hihitellyt hiljaa hihaani seuratessani tuon pienen tytön touhuja. Tässäpä muutama esimerkki viime päiviltä:

- luin sanomalehteä ja kostutin sormenpään suussani kääntääkseni sivua. Pian myös vieressäni kirjaa lukenut Lotta laittoi sormea suuhun ja käänteli kirjan sivuja. Sormi piti tietenkin kostuttaa vähintään jokaisen sivun välissä, yleensä vielä useampaankin kertaan.

- käytiin Lotan kanssa kahdestaan saunassa ja kuten tavallista, nytkin pyyhe lensi Lotan päältä pois heti hänen päästessään ulos kylpyhuoneesta. Minä kuitenkin vasta laitoin omaa pyyhettä päälleni ja pitihän Lotallekin vielä se pyyhe laittaa, tietenkin samalla tavalla kuin minulla oli, ei millään vauvatyylillä. ;)

- harjasin hiuksiani, eikä aikaakaan kun myös Lotta toi hiuspehkonsa harjattavaksi.

- kuivasin vielä hiukseni pyyhkeeseen ja samoin teki Lotta.

- lopuksi rasvasin mahaani peilin edessä. Lotta tuli viereeni, katseli touhuani hetken ja alkoi sitten hieroa omaa vatsaansa.

Tässä nyt viimeisimmät apinoinnit. Näitä on varmasti paljon lisää, mutta nämä tulivat nyt päällimmäisenä mieleen. Hieman on vielä itselläkin opettelemista, että tuo matkijainen tosiaan seuraa ja matkii kaikkea, mitä me tehdään.

Tänään käytiin Lotan kummitädin M:n kanssa perhepuistossa leikkimässä. Lotta halusi vain keinua ja näytti aivan masentuneelta, vaikka liukumäessä käynnin jälkeen halusi itse takaisin keinuun. Vähän käytiin ihmettelemässä myös kiipeilytelineitä ja muita paikkoja, mutta lopulta päätettiin lähteä satamaan kävelylle toiveissa pikku neidin päiväunet. Mutta mitä tekee Lotta? Istui rattaissa sama apaattinen ilme kasvoillaan eikä unesta tietoakaan, vaikka päiväuniaika oli juuri parhaimmillaan. Käytiin M:n kanssa syömässä lounasta ja sieltä Lotta saikin virtaa ja alkoi höpötellä tuttuun tapaansa. Lopuksi käveltiin vielä satamassa niin, että Lottakin sai itse kävellä ja hienostihan tuo viipotti menemään. Oma varjo tuntui olevan Lotasta varsin mielenkiintoinen, Lotta käveli varjonsa perässä samalla heilutellen käsiään. Ystävällinen poikaporukka tarjosi meille vielä laseja lainaan, joilla pystyi katsomaan auringonpimennystä joka näkyikin täällä pilvettömältä taivaalta oikein hyvin.

Haaste: minkälainen äiti olet

Sain Äiti ja Melukylän lapset-blogin Terhiltä haasteen, jossa pitää vastata muutamaan äitiyttä koskevaan kysymykseen. Olen tätä tehnyt osissa aina silloin kun olen ehtinyt, joten toivottavasti vastauksissa ei ole hirveästi toistoa...

Minkälainen äiti olet?

Tähän on musta vaikea vastata, en tiedä miksi. Hmm, olen rakastava ja lapsen etusijalle laittava, huolehtiva mutta kuitenkin rento.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia? 

Ajattelin olevani tiukempi ja huolehtivani enemmän siitä, ettei mitään vain satu. Tokihan nytkin pelkään, mitä kaikkea voi sattua, mutta annan Lotan kuitenkin touhuta melko vapaasti.

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

Varmaankin että eikö tuo osaa pitää lastaan kurissa. :D Lotta siis kyllä periaatteessa osaa käyttäytyä, mutta välillä se on niin päin, että Lotta määrää ja minä vikisen...

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Monet asiat tulee näin ensimmäisen lapsen myötä täysin yllätyksenä ja olenkin huomannut, etten välttämättä osaa toimia oikein. Onneksi kuitenkin yleensä tunnistan tilanteet ja seuraavalla kerralla osaan jo suhtautua asiaan ja toimia niin, ettei tilanteesta jää Lotalle huonoja tapoja. Voisin olla tiukempi enkä antaa Lotalle joissakin asioissa niin helposti periksi...

Mitä teet mielestäsi oikein?

Yritän opettaa esimerkiksi, että kaikki ovat samanarvoisia, ettei ketään saa lyödä, toisen kädestä ei saa ottaa jne. Mielestäni näin pienelle lapselle nuo on vielä vaikeita opettaa, mutta esim. toisen kädestä ei ole saanut missään vaiheessa ottaa vaan olen selittänyt asian pienestä asti Lotalle ja palauttanut lelun. Nyt painitaan lyömisen kanssa, siihen pitäisi puuttua nyt jollakin jämerällä keinolla... 

Minulle on tärkeää, että Lotta tietää, että häntä rakastetaan ja hän on tärkeä. Kerronkin joka päivä moneen kertaan, että rakastan ja toivon, että Lotta oppii luottamaan siihen jatkossakin.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Tässä olen yllättänyt itseni: luulin, että olisin paljon varovaisempi. Lotta on ollut pienestä asti oikea huimapää ja mustelmilta ei ole vältytty. Annan Lotan kuitenkin touhuta totta kai varmistaen, ettei mitään isompaa vahinkoa pääse sattumaan, mutten ala rajoittaa hänen touhujaan liikaakaan. Pistorasiat on peitetty maalarinteipillä (kun ne tulpat joutui hukkaan...) ja johtoja myöskin teipattu seiniin, mutta muutoin ei taida sen kummempia turvavarusteluja olla. Toki olen sijoittanut esim. keittiössä kaappeihin, joihin Lotta menee, muovirasioita jne turvallisia tavaroita, ja kaikki pesuaineet on Lotan ulottumattomissa.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

Tällaista tilannetta ei ole onneksi vielä tullut, joten en pysty varmaksi sanomaan, kuinka toimisin. En ainakaan antaisi periksi ja ostaisi lapsen kinuamaa asiaa. Todennäköisesti poistuttaisiin kaupasta, joko jätettäisiin ostokset kokonaan tekemättä tai ostettaisiin tarpeelliset, riippuen missä vaiheessa kauppareissua raivari tulisi. Sen tiedän, että Lottaa on ihan turha tuollaisessa tilanteessa alkaa mitenkään rauhoittelemaan, ei toimi. Toki varmaan selittäisin asian, ettei nyt osteta mitään ylimääräistä, mutta en jäisi odottelemaan, että päästäisiin asiasta yhteisymmärrykseen tai että Lotta rauhoittuisi, sitä nimittäin saisikin sitten jonkin aikaa odottaa...

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? 

(Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

Lotan ollessa vauva päätin, etten anna hänelle herkkuja ennen kuin osaa itse pyytää. Reilun vuoden ikäinen Lotta jo olikin, ennen kuin sai ensimmäisen keksinsä, nykyään saa usein kahvipöydässä juuri keksiä ja on tuo yhden pullankin jo syönyt. Toivoisin Lotan itsensä takia, ettei herkut houkuttele liikaa, mutten aio kieltääkään kaikkea herkkua, satunnaisesti ne on ihan ok. Itsellä olisi tässä asiassa petrattavaa, herkkuja tulee syötyä vähän turhankin paljon... Vielä Lotan pystyy lahjomaan esim. muroilla, mutta varmasti pian on saatava samaa, mitä äitikin syö.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

Nykyään päivät menee aika samalla kaavalla, mutta varsinkin päiväunien ajankohta saattaa vaihdella. Aamuisin kuitenkin herätään klo 6-7 ja illalla mennään nukkumaan klo 20, joskus saattaa nukahtaa jo aiemmin. Ruoka-ajat on myös aikalailla aina samat, varsinkin iltaruoka ja iltapala, aamupala riippuu siitä, moneltako herätään ja samoin päiväruoka rytmittyy sen mukaan, välipalan aika vaihtelee eniten, syödään sitten kun päiväunilta on herätty ellei päikkärit kestä vain alle tuntia. Tämä toimii meillä hyvin, että ns päivän peruskaava on, jota noudatetaan, mutta joustonvaraakin on.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?

Toivoisin lasten ymmärtävän, että esim. säännöt ja rajoitukset on olleet heidän parhaakseen. Toivon heidän myös ennen kaikkea kokevan aina, että ovat toivottuja ja rakastettuja.

Ulkoiletteko päivittäin?

Ei. Nyt viime aikoina ollaan alettu ulkoilla enemmän, mutta meidän pihassa ei tosiaan vielä ole oikein mitään tekemistä Lotalle, eikä täällä ole puistoja tai mitään paikkaa, mihin mennä leikkimään. Kesän myötä toivottavasti saadaan omaankin pihaan puuhattavaa, joten eiköhän ulkoilut siitä lisäänny.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?

Aamuisin katsellaan hetki Pikku Kakkosta meidän sängyssä ennen kuin noustaan ylös, jos Lotta malttaa olla sängyssä niin kauan että ohjelma alkaa... Aamupalan jälkeen tv on myös päällä pikku kakkosen loppuun asti, mutta ei Lotta sitä juurikaan katso. Illalla myös Pikku Kakkonen päällä, mutta kerran on Lotta oikein puoli tuntia sitä katsonut. Eli ehkä maks puoli tuntia-tunti päivässä tällä hetkellä.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

Aika avoimesti näytän kaikkia tunteita. Jonin kanssa halataan ja pussataan Lotan nähden, pusutellaan paljon myös Lottaa ja kerrotaan monta kertaa päivässä, että rakastetaan. Riideltykin on Lotan nähden, mutta selvästi negatiivisia tunteita yritetään ainakin hieman hillitä. Joskus esim. yritän pidätellä itkua (varsinkin nyt kun hormonihuuruissa pienetkin asiat saattaa itkettää), koska Lotta aina huolestuu kovasti, jos itken. Kaiken kaikkiaan näytän kaikki tunteeni, jotkut joskus hieman "pehmitetysti", mutta minusta on hyvä, että lapsi näkee kaikenlaisia tunteita ja toivon mukaan oppii itsekin näyttämään tunteensa, eikä kätkemään esim. negatiivisia tunteita.

Neuvola rv 28+3

Tänään meillä oli pitkästä aikaa neuvola. Käytiin neuvolassa heti aamusta ennen muskaria ja jälleen Lotta jäi yksin aulaan leikkimään siksi aikaa, kun minä kävin vessassa. Mutta, aloitetaan vaikka mittaustuloksilla ja suluissa edellinen kerta:

Rv 28+3 (25+5)

Paino +811 g/vko (+768 g/vko)

Turvotus heikko+ (-)

Verenpaine 104/61 (119/58)

Pissa puhdas (puhdas)

Hemoglobiini 119 (-)

Sf-mitta 26 cm (24 cm)

Tarjonta rt (-)

Vauvan syke 140 (135)

Liikkeet ++ (+)

Painoa oli tosiaan tullut nyt ihan reippaasti, tällä hetkellä painan aika lailla sen verran kuin Lotasta olen painanut viimeisessä neuvolassa... Nyt on kyllä jonkun verran turvotuksiakin, sormia kiristää kun laittaa kättä nyrkkiin. Hemoglobiini mitattiin, kun valittelin väsymystä, viimeksi se on mitattu ensimmäisessä neuvolassa. Silloin lukema oli 137, joten vaikkei tuo nykyinen arvokaan ihan hurjan alhaalla ole, on muutos jonkinmoinen ja "saan" aloittaa raudan syönnin. Toivotaan, että siitä olisi apua väsymykseen.

Kohdunpohjan korkeus oli 26 cm ja jatkoi laskua kohti keskikäyrää. Vauva oli jo pää alaspäin, mikä varmistui sykkeiden kuuluessa alhaalta, mutta vielähän tuo ehtii tuolla heitellä volttia ties miten päin. Lottahan oli jossain noin  30 viikolla perätilassa, joten nyt toivoisin, että tämä pikkuinen voisi vaikka pysyä jo nyt loppuun asti pää alaspäin. Vauvan syke vaihteli 135-145 välillä ja tällä kertaa vauva möngersi kovasti anturia karkuun.

Tällä käynnillä sain myös immunoglubuliini pistoksen reiteen johtuen negatiivisesta veriryhmästäni. Täytyy myöntää, että tuon piikin laitto tuntui aika ikävältä: neula oli paksu ja tavara oli paksua ja tuntui inhottavalta mennessään. Reisi oli myös hetken aikaa kipeä, mutta tällä hetkellä ainakaan ei enää vaivaa lainkaan.

Reilu viikko sitten kävin EKG:ssä lisälyöntien takia. Mainitsin niistä neuvolalääkärille ja hän oli laittanut lähetteen. Tänään sain sitten niistäkin tulokset ja kaikki oli kunnossa. Tiesin kyllä itsekin, ettei käyrille piirtynyt lisälyöntejä, sillä silloin niitä ei ollut moneen päivään ollutkaan. Edelleen lisälyöntejä on silloin tällöin, mutta luotetaan siihen, että ne ovat vaarattomia.

Seuraava neuvola on kolmen viikon päästä ja sitä ennen olisi viikon päästä Lotan 1,5-vuotis neuvola.

Viikonloppu

Tähän viikonloppuun on mahtunut ulkoilua, aurinkoa, yhdessäoloa, lenkkareita, kakkua ja ystäviä. Jonilla oli en edes muista miten pitkästä aikaa koko viikonloppu vapaata, joten otettiin tietenkin ilo irti ja vietettiin aikaa perheenä.

Aamuisin täällä on ollut vielä kymmenen astetta pakkasta ja aurinko on paistanut. Perjantaina käytiin Lotan ja koirien kanssa vaunulenkillä, jonka jälkeen Lotta halusi vielä jäädä pihaan leikkimään lumen alta paljastuneilla hiekkaleluilla. Meillä ei vielä ole pihassa oikein mitään tekemistä Lotalle, hiekkalaatikko pitää ainakin kesäksi laittaa ihan ehdottomasti! Lauantaina kävinkin sitten pelkästään koirien kanssa metsälenkillä ja oli niin ihanaa, kun hanki kantoi ja aurinko paistoi. Ja minäkin jaksoin vielä lyllertää metsässä, vaikka jyrkimmät ylämäet ottikin vähän koville...

Tsekkasin viimein myös meidän kevät- ja kesäkenkävarastot Lotalle ja heikoltahan tuo näytti. Tai no, lenkkareita on kolmet, mutta kevääseen voisi olla tarvetta vielä joillekin kengille. En kestä miten isolta tytöltä Lotta näyttää tuossa Jonin ottamassa kuvassa, niin ylpeänä lahjaksi saaduista lenkkareistaan!

Lauantaisin paikallinen MLL järjestää kunnassamme perheliikuntavuoron, jossa saa siis mennä vapaasti liikkumaan erään päiväkodin liikuntasaliin. Tarjolla on palloja, liukumäkiä, renkaita, trampoliineja jne. Me käytiin nyt ensimmäistä kertaa, mutta Lotta viiletti menemään kuin vanha tekijä! Ja ai niin, maanantaina Lotta käveli varpaillaan! En ole nähnyt Lotan edes yrittävän varpaillaan kävelyä, mutta niin se vain yhtäkkiä käveli pari metriä, kun yritti samalla nähdä pöydällä olevan kirjan.

Mä olen jotenkin ollut siinä uskossa, että mahastani on vasta pikkuhiljaa alkanut huomaamaan, että olen raskaana. Olenkin hieman ihmetellyt, miten näin pienellä mahalla takit ei meinaa mahtua kiinni ja normaalit paidat nousee ylös. Tuolla liikuntasalissa kun näin itseni jatkuvasti isoista peileistä tajusin, että mähän olen ihan valtava! Apua! Milloin tuo maha on noin isoksi kasvanut?!?

Illalla käytiin Lotan kummien luona juhlimassa kummisedän syntymäpäiviä ja syömässä herkullista kakkua. Kiukku meinasi Lotalle tulla, kun piti lähteä kotiin.

Tänä aamuna herätessäni luulin, että on maanantai. Monta viikkoa Joni on ollut vapaalla vain sunnuntain, joten oltiin jo totuttu siihen, että vkoloppu kestää vain päivän ja sitten alkaa taas uusi viikko. Hetken siinä unenpöpperössä mietin, miten sunnuntaikin oli mennyt niin nopsaan ja mitäs me oikein tehtiinkään ennen kuin tajusin, että nythän on vasta sunnuntai! :D Mukava yllätys siis. :) Tälle päivälle ei oltu tehty mitään suunnitelmia, vaan tarkoitus oli olla vain keskenämme kotona. No, eihän me sitä koko päivää jaksettu. :D Näin siinä aina käy, kun pitkästä aikaa on vapaata: tylsistytään. Asiaan saattoi toki vaikuttaa sekin, että Lotta heräsi kuudelta ja nukkui vain puolen tunnin päiväunet. Kello ei ollut yhtäkään, kun me oltaisiin Jonin kanssa oltu jo valmiita yöpuulle. Onneksi Lotan kummit tulivat vuorostaan käymään meillä ja toivat vielä synttärikakun jämätkin tullessaan. :)

Nyt Lotta juuri nukahti ja me mennään saunaan, pitkästä aikaa ilman Lottaa. :)

Vauvakinoa ja konserttia

Tänään meillä onkin ollut erittäin tapahtumarikas päivä. Suunnattiin kaupunkiin kymmeneksi, sillä yhdeltätoista alkoi elokuvateatterissa vauvakino. Leffaa mentiin katsomaan yhdessä vajaan puolivuotiaan kummityttömme ja äitinsä, sekä meidän yhteisen työkaverin ja puolivuotiaan poikansa kanssa. Vauvakinoja taitaa olla noin kerran kuukaudessa (vai olikohan vielä harvemmin), enkä toisaalta ihmettele: vauvoille oli varattu isoin elokuvasali, joka lähes täyttä eturiviä lukuunottamatta oli täytetty vain hajapaikoin. Alle 2-vuotiaat pääsevät elokuvaan ilmaiseksi ja aikuiset maksavat 7,50 €.

Kellon lähestyessä yhtätoista kauppakeskus alkoi täyttyä rattaista äiteineen ja taisipa siellä joku isäkin vilahtaa. Elokuvateatteri sijaitsee kauppakeskuksen kolmannessa kerroksessa ja sinne pääsee joko portaita pitkin tai kahdella hissillä. Tänä aamuna kuitenkin vain toinen hissi oli toiminnassa ja hissiin mahtui vain yhdet kärryt kerrallaan. Voitte varmaan kuvitella, minkälaisen jonon hissi keräsi... Rattaille oli säilytystä varten auki oma elokuvasali, leffaan mukaan sai ottaa kaukalon tai vaunukopan pienimmille katselijoille.

Tällä kertaa elokuvana oli Chef, jossa pysyi juonessa hyvin mukana, vaikkei koko aikaa ehtinytkään elokuvaa seuraamaan. Salia ei pimennetty elokuvan ajaksi kokonaan ja äänetkin olivat noin puolella normaalista. Alhaalla oli mikro ruuan lämmittämistä varten sekä pari hoitopöytää ja vaippoja. Mielestäni elokuva oli aika pitkä etenkin vauvoille, sillä se kesti lähes kaksi tuntia. Meidän porukassa tosin vauvat ottivat torkut ja viihtyivät muutenkin hyvin, mutta kyllä salissa kuului paljon myös itkua. Lottakin viihtyi yllättävän hyvin, naposteli rusinoita ja hörppi vettä, aika köyhät eväät..? :D Noin puolessa välissä elokuvaa käytiin Lotan kanssa vähän ravaamassa rappuja, mutta muutoin tyttö pysyi suht hyvin paikallaan.

Elokuvan jälkeen (ja hissijonosta selvittyämme) Lotta nukahti rattaisiin saman tien ja suunnattiin vielä lounaalle porukalla. Kello lähenteli jo kolmea, kun lähdettiin kaupungista kotia kohti. Eikä

päivän ohjelma suinkaan loppunut vielä tähän! Illalla oli nimittäin luvassa Pikku Kakkosestakin tutun Tuomo Rannankarin konsertti.

Konsertti kesti noin tunnin ja oli mielestäni ihan hauska. Lottakin taputti ja tanssi välillä ihan fiiliksissä, välillä taas ihmetteli menoa hieman vakavampana. Tällaisia konsertteja on kunnassamme tasaisin väliajoin, mutta tämä oli ensimmäinen, jossa me käytiin. Ehdottomasti täytyy kyllä käydä jatkossakin, lapset nautti eikä tuo ollut äidinkään mielestä paha paikka.

Toivotaan, että päivän touhut väsyttivät Lotan niin, että nukkuisi pidempään kuin kuuteen. Tai sitten oli liian jännä päivä ja meillä valvotaan koko yö... Ainakin Lotta nukahti nopeasti, joten toivotaan hyvää yötä. :)

Maha hukassa..?

Tästä tekstistä voi tulla sekava ja syytän tällä kertaa väsymystä (ylläriii!). Periaatteessa viime aikoina Lotta on nukkunut ihan hyvin, mitä nyt päättää aloittaa päivän klo 5.30 tai ihan viimeistään 6.30. Viime yönä kuitenkin taas valvottiin: Lotta heräsi klo 2.22, otin meidän viereen 2.30 jossa vain pyörittiin ja itkeskeltiin, menin Lotan kanssa Lotan sänkyyn hakemaan unta 3.30, pitkään taas pyörittiin mutta lopulta Lotta nukahti ja itsekin olin torkahtanut, 4.45 kampesin jumiutuneen ja puutuneen kroppani ylös Lotan junnusängystä ja siirryin omaan sänkyyn nukkumaan, jossa näin painajaista ja yritin päästä Jonin kainaloon siinä onnistumatta, kunnes kello 6 Lotta kipitti omasta huoneestaan meidän väliin mutta onneksi sentään nukahti vielä! Kunnes klo 7 meidän piti lähteä viemään Jonia töihin. Ah, ihana yö!

No, tuon yön takia olen tänään sekoillut useampaankin kertaan. Viedessäni Jonia töihin olisin saanut ylinopeussakot, jos ei kuorma-auto olisi yhtä risteystä ennen tutkaa tullut eteeni. Kävellessäni kohti kaupan kassaa huomasin lompakkoni jääneen autoon. Onneksi se sentään oli tullut mukaan sinne autoon asti, eikä jäänyt kotiin... Iltapäivällä lähdin vanhempieni luokse ja matkalla mietin ihan tosissani, minne mahani mahtoi jäädä... Jotenkin mahaa ei tuntunut ja hetken olin huolissani, onko vauvalla kaikki hyvin. Onneksi topakat potkut suoraan rakkoon muistuttivat, että olin kuin olinkin muistanut ottaa mahani ja vauvan mukaan.

Lotta jäi vanhempieni luokse yöksi. Tyttö oli siellä kovin tohkeissaan uusista leikkikavereista (myös veljeni vaimoineen oli paikalla), eikä juuri kiinnittänyt huomiota lähtööni. Eilen mietin, pitäisikö minun käyttää tilaisuus hyväksi ja lähteä oikein tuulettumaan, sillä Jonikin tulee kotiin vasta huomenillalla, mutta nyt hetki tv:tä ja sen jälkeen oma sänky kuulostaa sen verran houkuttelevalta, että taidan vain yrittää nukkua hyvin. Ja jos vaikka vähän pidempäänkin kuin puoli kuuteen...

Loppuun vielä kuvia tältä viikolta:

Posti toi Lotalle libero-vaipoilla kerätyn tiikeriasun ja vaikken siis tuota varten niitä pisteitä kerännyt enkä varsinaisesti innolla asua odottanut, niin onhan tuo nyt ihan hurjan söpö! Ja Lotta tykkää pukeutua siihen. :)

Tällä viikolla on vietetty ennätysmäärä kahvikutsuja ja joka ikisestä kupista, mukista, lusikasta ja lautasesta pitää tarjoilla myös koirille, kissalle ja kaikille

näköpiirissä oleville lelueläimille tai -vauvoille. Kahvikutsut vaihtavat myös ahkerasti paikkaa, kun välillä kahvit nautitaan eteisen tai olohuoneen lattialla (ja mun selkä kiittää lattialla istumisesta...).

Keskiviikkona otettu kuva todistaa, että maha kulkee tiukasti mukana, eikä kai sitä kovin helposti unohda lähtiessä kotiin. ;)

Nyt haen vähän sipsiä naaman eteen ja otan rennosti. :)