Neuvola rv 38+6

Viime yö menikin Lotan osalta hienosti: nukahti omaan sänkyyn kahdeksalta, heräsi tunnin päästä, Joni vei meidän sänkyyn ja jätti sinne ja sinne se nukahti itsekseen, (vaikka Jonin ollessa huoneessa vain pelleili)! Ja nukkui heräämättä aamu kasiin saakka! Itse en sitten nukkunut ihan niin hyvin... Jonia tultiin hakemaan töihin aamulla klo 5 ja mä jännitin koko yön, että se herää ajoissa. Heräsin sitten itse monta kertaa katsomaan kelloa ja puoli viiden jälkeen en enää saanut unta. Paitsi puoli seitsemältä, kun seiskalta soi kello...

Herätyskello oli taas pitkästä aikaa soimassa, jotta ehdin käydä Lotan kanssa suihkussa ennen neuvolaan lähtöä. Lotta päätti kuitenkin nukkua onnensa ohi ja pääsin suihkuun yksin. Ehdinpä vielä syödä aamupalankin ennen neitokaisen heräämistä, milloinhan sellainen ihme on viimeksi tapahtunut..? Viimeinen pala leipää sujahti juuri suuhun kun makuuhuoneesta alkoi kuulua huuto "äitiii äitiii äitiii" ja vastassa oli iloinen pörröpää.

Mutta sitten siihen itse neuvolaan. Edellisestä kerrasta ehti vierähtää 2,5 viikkoa ja viimeksi tosiaan oli se painoarvioultra, joten oli kiva taas päästä kunnolla juttelemaan oman neuvolatädin kanssa. Th oli ollut huolissaan, vieläkö migreeni on ollut riesana, mutta kaikeksi onneksi se on pysynyt poissa. Tällä viikolla kahtena päivänä se on ollut tulossa, mutta olen ehtinyt ottaa lääkkeen ennen kohtauksen alkua. Mutta sitten taas hieman neuvolakortin merkintöjä tältä päivältä:

Rv 38+6 (36+3)

Paino +206 g/vko (+467 g/vko)

Turvotus + (+)

Verenpaine 105/71 (116/64)

Sf-mitta 32,5 cm (ei mitattu, ed. kerralla 29,5 cm)

Tarjonta rt (rt)

Syke 145 (160)

Liikkeet ++ (++)

Painoa on nyt raskauden aikana tullut 9,1 kg. Eihän tuo hirmuisesti ole, mutta mulle kyllä riittää! :D Turvotusta on hieman tavallista enemmän, muttei kuitenkaan paljoa. Lähinnä sormia kiristää kun puristaa kättä nyrkkiin. Alapaine oli minulle ehkä normaalia korkeampi ja siksi mitattiinkin verenpaine kahdesti. Paineet oli kuitenkin oikein hyvät ja kun ei muitakaan raskausmyrkytykseen viittaavia oireita ole, ei asiaan sen kummemmin puututtu. Sf-mitta jatkaa nyt omalla käyrällään, hieman keskikäyrän alapuolella.

Sitten hyppäsinkin tutkimuspöydälle ja th kokeili vauvan asentoa. Ihmetteli kovasti, kun vauva työntää itseään niin korkealle: pää on siis jo hienosti alhaalla, mutta ilmeisesti peppua tunkee mun oikeaan kylkeen. Se tekee kipeää, mutta kyllä Lotta potki kylkeä kovempaa (ja toki vielä tuota samaa kylkeä kuin tämäkin). Vauva on viihtynyt koko ajan vatsani oikealla puolella ja niin oli nytkin, vasen puoli on ihan tyhjänä ja oikea puoli pullottaa. :D Tässä raskaudessa olen yrittänyt kuunnella vauvan sykkeistä, kuulostaako se enemmän hevosen laukalta vai junan puksutukselta. Hevosen laukka kun kuulemma viittaisi tyttöön ja junan puksutus poikaan. No, joillain kerroilla sydämenlyönnit ei ole mun mielestä muistuttaneet kumpaakaan, mutta tänään sykkeiden alkaessa kuulua kuului selvä hevosenlaukka. Kunnes kuului junan puksutus. Ja taas hevonen. Ja juna. Ja yhtäaikaa molemmat! Kyllä nämä meidän lapset haluaa salata sukupuolensa loppuun asti! :D

Lopuksi juteltiin vielä hieman yleisesti mun fiiliksistä ja synnytyksestä. Saan kyllä olla onnellinen, että tämä jatkuva selkäkipu alkoi vasta nyt, kun raskautta on jäljellä enää maksimissaan noin kolme viikkoa. Synnytyksestä sanoin, etten ole sitä ihan hirveästi ajatellut. Eiköhän se vauva sieltä ulos jollakin keinolla tule! En näe järkeväksi alkaa sen enempää suunnittelemaan synnytystä, koska koskaan ei kuitenkaan voi tietää, miten se tulee menemään. Toki olen ajatellut, että haluan olla pystyssä ja liikkeellä mahdollisimman paljon ja myös pysyä kotona mahdollisimman pitkään, mutta edes noiden onnistumisesta ei voi olla varma. Niinpä en jaksa miettiä asiaa sen kummemmin, sen näkee sitten synnytyksen hetkellä, mitä tulee tapahtumaan. Jossain vaiheessa taisin täällä blogissakin mainita harkitsevani doulan pyytämistä mukaan synnytykseen. Lopulta muutama viikko sitten päätin ottaa yhteyttä paikalliseen ensi- ja turvakotiin, jonka kautta doulia on mahdollista saada. Sieltä sanottiin kuitenkin, että touko- kesäkuulle on niin paljon laskettuja aikoja, ettei hän pysty lupaamaan löytävänsä minulle vapaata doulaa. Jäin siis odottelemaan ja tällä viikolla doula viimein soitti. Hänellä oli edellinen hoitosuhde juuri päättynyt ja seuraava la vasta kesäkuun lopussa, joten ehtisi ottaa minut tässä välissä. Olin itse kuitenkin tullut jo siihen tulokseen, että pärjään ilman doulaa, joten asia jäi siihen. Nyt olisi siis tarkoitus lähteä synnyttämään Jonin kanssa. Ensi viikko olisi mitä mainioin aika tämän pikkuisen ulkoistaa itsensä, kun Joni tekee töitä kotoa ja minun äitini on lomalla. Pidetään siis peukkuja, että lasketun ajan kolkutellessa ovella vauva päättäisi syntyä. :)

Lotta leikki hienosti tutkimusten ajan, mutta loppuajasta aloitti hirmuisen riehumisen. Kun koitti lähdön hetki, juoksi Lotta innoissaan päin ovea... Olisi ilmeisesti pitänyt kertoa puistoon menemisestä vasta, kun ovi oli auki... Neuvolan jälkeen mentiin tosiaan puistoon keinumaan ja laskemaan liukumäkeä. Lotta tykkäsi hirmuisesti, edelleenkin pitäisi siis vaan useammin raahautua puistoilemaan. Puistossa sattui olemaan myös pari tuttua meidän muskarista, joten seuraakin saatiin. :)

Sanoin Lotalle, että otetaan isille kuva kun lasket mäkeä, mutta vastaus oli kovaääninen EI ja isi sai tällaisen kuvan:

Väsymystä ja valitusta

Huhhuijjaa, täällä alkaa olla aika väsynyt äiti, taas vaihteeksi... Lotta nukkui koko viime viikon todella huonosti: nukuttaminen illalla kesti pitkään, parikin tuntia, ja tunnin päästä tyttö heräsi huutaen äitiä. Ja taas valvottiin pari tuntia. Ja sitten tietenkin jossain vaiheessa yötä tultiin meidän sänkyyn nukkumaan ja minä valvoin pari tuntia. Huoh. Ajateltiin kokeilla, nukkuisiko Lotta sitten paremmin koko yön meidän sängyssä, nimittäin aina siitä asti kun hän meidän sänkyyn yöllä tulee, nukkuu tyttö heräämättä aamuun. Mutta ei se nukahtaminen sitten sujunutkaan sinne... Ihmeteltiin jo, mikä tytöllä oikein on: flunssaa oli vähän ja ilmeisesti niitä taaimmaisia poskihampaitakin tehdään parhaillaan. Myös päiväunet lyhenivät puoleen tuntiin ja niille nukahtaminen oli työn ja tuskan takana. Veikkaan, että syy huonoihin uniin oli se, että me laitettiin reilu viikko sitten pinnasänky vauvalle meidän huoneeseen. Koko viime viikon Lotta olisi halunnut pinnasänkyyn ja yölläkin siirtyessään meidän väliin osoitteli pinnistä. Alkoi jo hieman jännittää, mitä tulee tapahtumaan kun vauva syntyy; miten voimakkaasti Lotta siihen reagoi... Tällä viikolla pinnasänky ei onneksi enää ole ollut niin kiinnostava ja kun Lotalle sanoo, että se on vauvan sänky, ei hän enää yritä kiivetä sinne. Sillä kertaa... ;)

Tällä viikolla yöt on nukuttu jo paljon paremmin. Lotta nukahtaa helposti, noin vartissa ja edelleen siirtyy jossain vaiheessa meidän sänkyyn. Itselleni siirtyminen on paras alkuyöstä, sillä jos Lotta tulee vasta esim neljän aikoihin, valvon minä siitä pari tuntia saamatta unta. Nukkuipa Lotta tällä viikolla yhden yön ihan kokonaan omassa sängyssään kertaakaan heräämättä.

Päiväunet on edelleen mysteeri, en tiedä meinaako tuo tyttö jättää ne jo pois... Tiistaina sain lykkiä Lottaa puoli tuntia rattaissa ennen kuin nukahti ja silloinkin nukkui vain puoli tuntia. Eilen kävin autolla ajelemassa ja nukuttamassa, koska en vaan jaksanut kipeän selkäni kanssa köpötellä. Tänään Lotta yllättäen nukahti melko helposti ja on nukkunut jo tunnin. Hyvin tuo tuntuu jaksavan lyhyillä unilla tai jopa ilman unia, mutta jos illasta lähdetään autolla johonkin, nukahtaa Lotta vielä silloin...

Tällä viikolla siis minäkin olen jaksanut paremmin, kun yöt on olleet parempia. Mutta selkäni alkaa sanoa sopimustaan irti. Vasemmalle alaselkään sattuu tällä hetkellä koko ajan, liikkeelle on vaikea päästä ja kävely on todellakin köpöttelyä. Tuohon samaan paikkaan on sattunut koko raskauden satunnaisesti, välillä on meinannut mennä jalkakin alta mutta nyt kipu on jatkuvaa. Toinen kipukohta selässä on oikean lapaluun alla: siihen alkaa sattua jos istun puoli tuntia ja esim. autolla ajaminen lyhyitä matkoja lukuunottamatta alkaa olla aika tuskaa. Viime yönäkin tuohon alkoi sattua ja pelkäsin jo, tuleeko siitäkin kivusta jatkuvaa. Samaan aikaan kun sattuu oikealle kylkiluiden alle vauvan painaessa sinne. Onneksi ei ole enää kauaa jäljellä, kunhan ei menisi kahta viikkoa yli...

Synnytykseen valmistautumista

Kuulun Facebookissa ryhmään, jossa kaikki odottavat vauvaa syntyväksi kesäkuussa. Viime päivien aikana ryhmässä on kuitenkin jo käynyt kuhina, kun päivässä useammalla on mennyt lapsivedet, osa on vielä synnyttämässä mutta kovin moni on jo saanut oman pienokaisen syliinsä. Koska itse olen alkukuun odottaja, on minuakin alkanut jo jännittää ja tänään viimein pakkasin tavaroita valmiiksi synnytystä ajatellen.

Nyt on kolme kassia pakattu valmiiksi. Ensimmäinen on Lotan hoitolaukku. Koska en tiedä, missä Lotta on synnytyksen ajan, yritin pakata laukkuun tarvikkeita, joilla tyttö pärjää missä vain ainakin päivän (tosin ruokaa ei kyllä ole riittävästi). Kassista löytyy mm. vaippoja, vaihtovaatteita, evästä, lista kassista löytyvistä tavaroista ja hieman ohjeita Lotan päivärytmistä ja syömisistä. Nämä ohjeet kirjoitin ajatellen, että jos Lotta menee hoitoon jonkun sellaisen luokse, joka ei ole Lottaa hoitanut paria tuntia kauempaa, eikä siis välttämättä ole yhtään hajulla siitä, mitä päivän aikana tapahtuu tai millaista ruokaa Lotta syö. Ne, jotka kokevat nämä ohjeet turhiksi, voikin jättää ne huomiotta, eikä muidenkaan tarvitse niitä noudattaa täsmällisesti, tarkoitus on vain hieman auttaa päivän kulkua.

Toinen kassi sisältää vauvan kotiintulovaatteet. Nämä jätän kaukalon kanssa kotiin ja Joni saa sitten tuoda ne tullessaan meitä hakemaan.

Kotimatkalle vauva saa päälleen H&M:n puolipotkuhousut ja Lindexin bodyn. Alunperin meinasin pakata vain vaaleanpunaisen bodyn, mutta päätin kuitenkin laittaa mukaan myös vaaleansinisen. Lotalle kun olin ottanut mukaan vain sinisen ja neuvoin sitten Jonille, mistä tyttömäisempi body löytyy. Pelataan nyt siis varman päälle. ;)

Päähän vauva saa saman pipon kuin Lottakin ensimmäisellä kotimatkallaan, tai vaihtoehtoisesti H&M:ltä tilaamani ohuemman pipon, joka odottaa hakemistaan postissa. Marimekon tumput ja valkoiset villasukat ovat nekin Lotan vanhoja.

Päälle vielä tämä ihana tähtijumpsuit. Ja varuiksi mukaan vielä viltti, jos sattuu olemaan viileämpi ilma.

Kolmantena pakkasin oman sairaalakassini. Sinne en laittanut kuin vaatteet kotiutumista varten ja hygieniatuotteita. Sairaalassa käytän sairaalan vaatteita ja jos mieleni alkaa tehdä vaikka karkkia, saa Joni toimia juoksupoikanani kuten viimekin kerralla. Edelleen minulla on haaveissa mahdollisimman lyhyt aika sairaalassa oloa, mutta katsotaan tilannetta sitten sen ollessa käsillä. Vielä pitäisi täyttää sairaalaan vietäväksi synnytystoivelista sekä hätäkastenimet vauvalle, tosin en tiedä saanko niihin tälläkään kertaa mitään laitettua, Lotan kohdalla jätin tyhjäksi. Ei vaan tunnu oikealta päättää jotakin nimeä vauvalle valmiiksi näkemättä häntä.

Viime yönä näin unta, että synnytin kaksostytöt. Kun sitten sanoin kaikille, etten enää ikinä usko mihinkään ultriin, luulivat kaikki, että tarkoitin, että oli syntynyt poika vaikka tyttöä oli luvattu. Mutta ei, syntyi kaksoset vaikka missään vaiheessa ei mahassani ollut näkynyt kuin yksi vauva. Nyt muuten kun tätä kirjoitan, niin ehkäpä tuo uni tarkoittikin, että vauva (tyttö ;) ) on horoskoopiltaan kaksonen... Milloinkas se horoskooppi vaihtuukaan? Ehkäpä siis saan rauhassa odotella ainakin merkin vaihtumiseen asti? ;)

Edit. Kaksonen vaihtuukin jo 21.5 eli ei välttämättä sittenkään pitkä odotus. ;)

Pihalla

Vihdoin ja viimein meidänkin pihasta alkaa löytyä puuhasteltavaa taaperolle, tosin aika vaiheessa se silti vielä on. Nyt ollaan kuitenkin ulkoiltu lähes päivittäin ja huudon kanssa tullaan aina sisälle, ulkona olisi niin kiva olla vaikka koko päivä. Valitettavasti joskus täytyy tulla sisälle syömäänkin...

Viime viikolla käytiin ystäväni luona hieman ulkoilemassa; ensin lenkitettiin koiraa, sitten juostiin vesilätäköissä (Lotta ensimmäistä kertaa elämässään) ja kaivettiin kuoppia hiekkakasassa.

Lotan mummo ja pappa toi Lotalle hiekkalaatikon. Laatikko on toistaiseksi kasattuna meidän autotallissa ja odottaa siirtoa paikalleen sekä hiekkaa sisäänsä. Hiekkakin on jo tilattu, vielä se pitäisi saada kuljetettua kotiin. Lotta ei antanut hiekanpuutteen häiritä, vaan kantoi laatikkoon ämpärit ja lapiot, ja lapioi betonia... Onneksi meillä on talon seinustalla sen verran hiekkaa, että hiekkaleikkejäkin ollaan päästy jo leikkimään.

Viikonloppuna veljeni kävi kasaamassa vanhan trampoliininsa meidän pihaan ja siellä onkin ollut hauska käydä pomppimassa. Nyt vaan on vaikea päästä edes kauppaan lähtemään, kun Lotta haluaisi vain "po po po" pomppimaan!

Tarkoitus olisi tosiaan mahdollisimman pian saada hiekkalaatikko leikkikuntoon ja minä haaveilen vielä keinustakin pihalle.

Tänään ulkoillessa Lotta ei halunnut, että häntä kuvataan ja kielsi topakasti. Tällaisia niistä kuvista sitten tuli.

Ps. Tilaamamme sisarusrattaiden piti tulla toukokuun alussa, mutta tänään asiaa liikkeestä kysyessäni sain kuulla, että rattaat tulevatkin vasta 10.6. Niistä oli tarkoitus tehdä esittelyä, mutta se saa nyt odottaa ainakin siihen, että saadaan rattaat kotiin ja päästään niitä testailemaan. Saapa nähdä, ehtiikö rattaat kotiutua ennen vauvaa...

Rv 37+0 ja kuvia masusta

Tänään Pikku Myy on täysiaikainen ja vaikken ihan vielä toivokaan hänen syntyvän, ei enää tarvitse ainakaan stressata ennenaikaisuutta ja synnytyksen käynnistyessä voin yrittää kärvistellä kotona mahdollisimman pitkään ennen sairaalaan menemistä.

Käytiin eilen kaverini kanssa ottamassa vähän kuvia masusta muistoksi. En alunperin aikonut ottaa mahasta sen kummempia kuvia kuin mitä olen itse peilin kautta ottanut. Sunnuntaina kuitenkin mummolareissulla ajettiin ohi sen paikan, jossa meidän hääkuvat on otettu ja siellä vihersi niin kivasti, että päätin sittenkin haluta hieman kuvia pyöreästä mahasta. Varsinkin, kun tämä saattaa olla viimeinen kerta kun saan tällaista pallomahaa kantaa. En viihdy yhtään kameran edessä (siitä todisteena mm. se, että lapsena otetuissa kuvissa olen hyvin usein selkä kameraan päin ja pikkuveljeni ristiäiskuvassa suupielet vahvasti maata kohti...), mutta saatiin kuitenkin muutama kivakin kuva räpsäistyä. Rekvisiittana oli nyt aika tyttömäistä tavaraa, mutta jos Myy nyt paljastuukin pojaksi, joutuu hän luultavasti muutenkin melko tyttömäisiin puuhiin ihan jo Lotankin toimesta, siinä on nimittäin sellainen täti, joka laittaa kavereilleenkin pompulat ja pinnit päähän sukupuolesta välittämättä. Mutta tässäpä niitä kuvia sitten:

Blogin uusi nimi

Kuten varmasti huomasitte, blogillani on uusi nimi. Syksyn tyttönen ei mielestäni enää kuvaa blogia osuvasti toisen lapsen syntymän myötä, etenkin, kun nyt odotetaan kesävauvaa. Tätäkin nimeä kyllä pohdin tovin jos toisenkin, sillä jos uusi tulokas onkin poika, on nimi nyt "hieman" tyttömäinen. Toisaalta, ehkäpä tuo pieni tytön tylleröinen olenkin ennemminkin minä itse, kertoohan blogikin minun elämästäni.

Nimi tulee samannimisestä lastenlaulusta, josta pidin lapsena kovasti. Jossain vaiheessa olin jo kokonaan unohtanut kyseisen laulun ja muistin siitä vain pieniä pätkiä, esimerkiksi Tapion ja kuusen. Nyt kun kaivoin laulun sanat kokonaisuudessaan, palautui laulu nopeasti mieleeni ja tätä tulee varmasti laulettua myös omille lapsille.

Blogin osoite pysyy samana, eli ei vaikuta blogin seuraamiseen ja lukemiseen mitenkään.

Neuvola rv 36+3 ja painoarvio

Pitkästä aikaa tälle aamulle piti laittaa herätyskello soimaan, koska meidän piti päästä sen verran aikaisin lähtemään. Heräsin itse kuudelta huonosti nukkuneena (jostain syystä valvon nykyään usein yöllä neljästä eteenpäin) ja Lotan herättelin hetken päästä. Hoidettiin aamutoimet, syötiin ja sitten pitikin jo lähteä liikkeelle.

Ajettiin terveyskeskukselle ja mentiin odottamaan vuoroa labraan. Tällä raskausviikolla piti siis käydä verikokeissa tuon minun negatiivisen veriryhmän takia tutkituttamassa vasta-aineet. Lotta oppi odotusaulassa sanomaan "täti", kun ohitsemme kulki paljon naisia, joita Lotta ihmetteli ja joiden kerroin olevan tätejä. Verikokeen ajan Lotta istui nätisti tuolilla ja hymyili minulle.

Verikokeen jälkeen meillä oli noin 40 minuuttia aikaa ennen neuvola-aikaa. Kävelimme terveyskeskuksesta rakennuksen toisessa päässä olevalle neuvolalle ja matkalla jäätiin ihmettelemään koskea. Lotta on nyt keväällä aina neuvolassa käydessä kovasti ihmetellyt koskea ja siitä kuuluvaa kovaa kohinaa, ja nyt käytiin sitä vähän lähempää katsomassa.

Sitten mentiin neuvolan odotusaulaan leikkimään ennen kuin vihdoin oli meidän vuoromme. Tällä kertaa käynti terveydenhoitajan luona oli todella pikainen, vaihdettiin vähän kuulumisia ja mitattiin verenpaine, paino ja hemoglobiini. Sitten mentiinkin odottelemaan lääkäriä.

Rv 36+3 (34+5)

Paino +467 g/vko (+267 g/vko)

Verenpaine 116/64 (114/63)

Turvotus + (+)

Hb 129 (ei mitattu)

Lääkärissä pääsinkin ultran alle lähes samantien. Lotta jäi tuolille istumaan, mutta melko nopeasti löysi lelukopan ja meni leikkimään. En nähnyt itse ultrakuvaa ja lääkäri teki työtään hiljaisuuden vallitessa, minuakin alkoi jo hieman jännittää. Lopulta lääkäri totesi kaiken olevan hyvin, vauvan painoarvio oli 2800 g ja vastasi näin neljä päivää pienempää. Lapsivettäkin oli normaalisti. Lääkäri heitti vielä arvion, että jos vauva kasvaa samaa tahtia, olisi hän laskettuna aikana vajaa 3,5 kiloa, mikä sopisi minulle kyllä oikein hyvin. Mutta eihän sitä tiedä jos vauveli päättääkin ottaa kunnon kasvuspurtin tähän loppuun...

Neuvolan jälkeen meille jäi vielä melkein tunti aikaa ennen kevään viimeisen muskarin alkua, joten pyörähdettiin kaupassa. Lotta halusi autokärryt, joten sellaisethan ne oli sitten otettava. Kaupassa Lotta huuteli juuri oppimaansa "tätiä" aina naisen nähdessään.

Tosiaan samalla reissulla käytiin vielä muskarissa, jossa Lotta oli alkuun aivan innoissaan, mutta pian alkoi jo väsymys pitkästä aamusta painaa, eikä tyttö enää tahtonut jaksaa keskittyä. Selvittiin kuitenkin loppuun saakka ja sanottiin heipat sekä muskarin ohjaajalle että muille muskarilaisille. 

Äitienpäivä

Me ollaan Lotan kanssa valmisteltu mummoille äitienpäivälahjaa jo parisen viikkoa ja tällaiset niistä tuli:

Aluksi Lotta maalasi kartonkia vesiväreillä mieleisekseen. Sitten piirrettiin takapuolelle Lotan kädenjäljet ja äiskä leikkasi linnun siiviksi tulevat kädenjäljet irti. Siivet liimattiin pyykkipoikaan ja takapuolelle pari pientä magneettia. Näin saatiin siis tehtyä "lintumagneetit", joihin saa näppärästi vaikka muistilapun roikkumaan.

Kortti-idean sain Minnan Harmaa ja muut iloiset värit-blogista. Ensin siis teipattiin korttiin maalarinteipillä sydän ja Lotta pääsi taas maalailemaan. Lotta muuten osoittautui tämän projektin aikana varsin innokkaaksi maalariksi, tosin into maalaamiseen ei kestänyt pitkään kerrallaan vaan pian alettiin maalata korttien sijaan mm. käsiä.

Tässä vielä valmiit tuotokset:

Tänään aamupäivällä juhlittiinkin sitten äitienpäivän lisäksi myös Lotan tiistaisia nimipäiviä. Sekä Jonin että minun vanhemmat tulivat kakkukahveille ja hei, mä tein elämäni ensimmäisen täytekakun! Joku ehkä saattaa muistaa, kuinka tuskailin Lotan syntymäpäivien tietämillä, kuinka en vaan koskaan onnistu kakkupohjan teossa. No, nyt se viimein onnistui ja sain tarjoilla itse tekemääni kakkua, Jei! :) Lotta toimi kakunteossa laaduntarkkailijana ja pitihän sitä kermavaahtoa tietenkin maistaa.

Nimipäivälahjaksi Lotta sai pelastusliivit ja vaatteita.

Iltapäivällä käytiin vielä minun mummolassani syömässä lisää kakkua. Lotta ei taaskaan suostunut laittamaan lenkkareita, vain kumpparit kävivät (ja tietenkin vielä ne vuorelliset...). Ja pitihän niitä pitää sisälläkin, tietenkin vääriin jalkoihin laitettuna. ;)

Mukavaa äitienpäivän iltaa muillekin äideille!

Supistuksia rv 35+6

Tällä viikolla ollaan Lotan kanssa ahkeroitu ulkona, lähinnä haravoinnin merkeissä. Yksi päivä olisin halunnut vain leikkiä Lotan kanssa, mutta Lottapa hakikin äidin haravan ja komensi haravoimaan. Kun vein haravan pois, haki Lotta sen uudestaan ja odotti, että menin haravoimaan. Sen jälkeen Lotta lähti leikkimään itsekseen. Ei kelvannut äiti siis leikkiseuraksi, mutta onneksi pian Lotta tuli oman haravansa kanssa "auttamaan".

Niinä päivinä, kun olen rehkinyt enemmän pihalla, on minua iltaisin supistellut jonkin verran. Kivuttomat harjoitussupistuksethan nyt kuuluukin asiaan, joten en ole niitä sen enempää miettinyt. Eilen illalla kuitenkin hetken jo mietin, nytkö vauva syntyy. Reilu kaksi tuntia supisteli oikeastaan jatkuvasti ja supistukset alkoivat olla jo kipeitä. Lämpimällä kauratyynyllä supistukset onneksi pikkuhiljaa lakkasivat, eikä kipeitä supistuksia ole enää tänään tullut. Eilen päätinkin, että tänään en haravoi, etten taas makaa iltaa kärvistellen supistuksista. Silti tänäänkin katselin ikkunasta haravoimatonta pihaa ja mietin, pitäisikö sittenkin tarttua haravan varteen. Onneksi alkoi sataa kaatamalla. En vain malttaisi jättää pihatöitä tekemättä, mutta pakko kai yrittää ottaa vähän rennommin ainakin vielä viikko. Sittenhän vauva onkin jo täysiaikainen ja kai hän sitten saa syntyä, vaikka itse en vielä valmis olekaan...

Eilisistä supistuksista säikähtäneenä katsoin tänään valmiiksi vauvan kotiintulovaatteet ja pakkailin hieman Lotalle hoitolaukkua valmiiksi, jos hänet viedään synnytyksen ajaksi jonkun luokse hoitoon. Pieni paniikki iski myös sen suhteen, etten ole vielä kasannut hoitopöytää saatika katsonut sille paikkaa, ja pinnasänkykin on väärässä huoneessa laittamatta valmiiksi. Myös oma synnytyskassini on pakkaamatta. Näihin asioihin on tartuttava varmaan viimeistään ensi viikon aikana. Toivotaan silti, että vauva pysyisi mahassa kesäkuun alkuun saakka.

Tutti

Lotta alkoi syödä tuttia jo parin viikon iässä. Alkuun tutilla tyydytettiin kovaa imemisentarvetta ja vapautettiin äiti huvituttina toimimisesta. Lotan kasvaessa tutin rooli harmituksen lohduttajana kasvoi, mutta missään vaiheessa tutti ei ole ollut ylitsepääsemättömän tärkeä. Alusta asti ajattelin, että tutti otetaan pois käytöstä noin vuoden ikäisenä, mutta toisin kävi. Vuoden ikäisestä saakka tuttia syötiin aluksi päiväunilla ja yöunilla, pian jo pelkästään yöunilla, eikä sitä enää saanut harmituksenkaan sattuessa. Eikä Lotta sitä juuri kaivannutkaan.

Reilun vuoden ikäisenä Lotta oli kipeänä ja kaipasi silloin tuttia. Tutti oli käytössä myös päivisin ja Lotan tervehdyttyäkin tutti jäi joksikin aikaa myös päiviin. Silloin se saatiin kuitenkin melko helposti taas pelkästään yökäyttöön, eikä sitä enää kaivattu päivisin. Monta kertaa suunnittelin tutin jättämistä pois myös öistä, mutten saanut aikaiseksi toteuttaa suunnitelmaa. Monesta blogista olen viime aikoina lukenut, kuinka tutin pois jättäminen on vanhempien peloista huolimatta sujunut yllättävän hyvin ja vähillä kitinöillä ja mietin, voisiko se mennä meilläkin yhtä kivuttomasti jos vain tarttuisin asiaan. Öisin kuitenkin heräiltiin vielä pari kertaa, enkä vain jaksanut ottaa siihen lisäksi tutin poisjättämisestä johtuvia kitinöitä ja herätyksiä, joten tutti pysyi öissä mukana.

Pari viikkoa sitten Lotta oppi sanomaan "tutti" ja on sen jälkeen kysellyt sitä myös päivisin. Jostain syystä tutti tulikin taas päiviin takaisin, lähinnä harmituksen sattuessa. Viimeiset pari päivää Lotta on huudellut tutin perään jatkuvasti, joten tänään päätin, että tutti saa taas jäädä kokonaan pois päivistä. Aamun lastenohjelmien jälkeen Lotta alkoikin taas kysellä tutin perään ja kun en antanut, aloitti hirmuisen huudon. Selitin Lotalle, että hän saa tutin kun menee nukkumaan (nyt vielä myös päiväunille), mutta vastaus ei kelvannut Lotalle. Yritin keksiä muuta tekemistä, mutta mikään ei kelvannut. Lotta huusi suoraa huutoa hokien tuttia, kunnes tunnin päästä sain ajatukset pois tutista, kun alettiin etsiä hukkuneita palapelin paloja sohvan alta. Aamupäivän aikana Lotta kysyi tuttia vielä monta kertaa, mutta onneksi sain ohjattua ajatukset muualle ennen kiukun alkamista. Päiväunille Lotta sitten sai tutin, kuten olin luvannut. Jotenkin luulen, että me taistellaan vielä ainakin tänään siitä, saako tutin myös muulloin kuin unille...

Tämänpäiväinen taistelu tutista sai omat ajatukseni yötutin poisjättämisestä karkaamaan kauas. Koska meillä ei ilmeisesti mikään asia hoidu helpoimman kautta, niin pitäköön tuttinsa vielä toistaiseksi. Olen myös miettinyt, pyytääkö Lotta tuttia siksi, että tekisi nyt viimeisiä poskihampaita. Tuttia nimittäin lähinnä pureskellaan päivällä ja välillä näyttää, kuin Lottaa sattuisi yhtäkkiä poskeen (tai ikeneen/hampaaseen, mutta näyttää poskea). Mitään ei ikenissä kuitenkaan tunnu, mutta ehkä hampaat kipuilevat kuitenkin jo nyt..? Jokainen hammashan meillä on tehty itkun kanssa, joten ei kai se olisi yllätyskään, että noita viimeisiä sitten huudettaisiin vielä pidemmän kaavan kautta.

Saanko sanoa tähän loppuun, että olen tilannut tästä seuraavasta vauvasta sellaisen, joka nukkuu hyvin, jolla ei ole vatsavaivoja ja jonka hampaat vain ilmestyvät suuhun. Vaikka tuo pieni ja pippurinen tyttö onkin meille maailman rakkain, niin eikö mekin voitaisi jossakin asiassa päästä vähän helpommalla..? ;)

Uhmaa

Pitkään ollaankin saatu nauttia "helpoista" päivistä Lotan kanssa. Aamu ei ole alkanut kitinällä ja päivä loppunut kitinään. Mutta nyt uhma ja oma tahto nostaa taas päätään ja lähes kaikkiin asioihin vastaus on topakka "eiei!".

Vapun pidemmät vapaat sekoittivat pienen tytön päätä ja koko eilisen päivän Lotta kyseli isin perään ja kävi ikkunasta katsomassa, joko isin auto tulee pihaan. Äidille piti tietenkin kiukuta koko päivä, ruuan kanssa pelleiltiin, lelut levitettiin ympäriinsä ja kaikki tehtiin kiukkuitkun kera. Olihan meillä eilen mukavaakin, aamupäivästä tehtiin Lotan kanssa pihahommia ja iltapäivällä käytiin puistossa. Pitäisi kyllä enemmän käydä leikkipuistoissa, Lotta tykkäsi kovasti ja itkun kerahan sieltäkin pois lähdettiin. Jotenkin ei vaan tule lähdettyä 10 kilometrin päähän puistoilemaan kovinkaan usein...

Tänäänkin on isin perään kyselty, kiipeilty pöydillä, tyhjennetty komeroita ja kriiseilty kenkien kanssa. Tämä pieni neitokainen haluaa nykyään itse valita kenkänsä ja äidillä on hiukan opettelemista, että kotoa lähteminen viekin taas hieman enemmän aikaa. Muskariin tuli kiire, kun Lotta juoksi minua karkuun ja meni piiloon, ja kiirekös sitten kiristi meidän molempien hermoja. Olin vieläpä odottanut oikein makeita päiväunia muskarin päälle mutta hah! Lotta nukahti autoon kotimatkalla kuten aina, mutta heräsikin kun siirsin rattaisiin, eikä enää nukahtanut. Nukkui siis 10 minuuttia... Ja mä kun niin odotin sitä omaa rauhallista hetkeä! No, ei auttanut kuin alkaa touhuta Lotan kanssa ja lopulta kolmelta, kun menin haravoimaan, Lotta halusikin rattaisiin ja nukahti hetkeksi. Sitten meidän pitikin lähteä hakemaan Jonia töistä ja taas saatiin kriisi aikaan kengistä. Mitkään kengät ei olisi kelvannut ja kiirekin alkoi taas olla. Lopulta kumpparit kelpasivat ja päästiin matkaan. Mä niin odotan niitä sadesäitä, kun pitäis nimenomaan saada ne kumpparit jalkaan ja Lotta haluaisikin lenkkarit... Todennäköisesti ei mennä ulos silloin. :D

Illalla Lotta teki vielä jotakin oikein mukavaa... Istuttiin yhdessä sohvalla ja ihan yhtäkkiä mitään varoittamatta Lotta puraisi mua mahasta! Sattui ihan älyttömästi, vaikka oli kaksi paitaakin välissä. Kai tuo iho alkaa olla sen verran venynyt, että on normaalia herkempi...

Pidetään peukkuja, ettei tämä uhmailu kestäisi kovin pitkään tai ettei ainakaan kestäisi aamusta iltaan. On ollut niin mukavaa, kun päivät sujuu kivasti ilman sen suurempaa draamaa ja kiukuttelua. Vaikka kuuluuhan se uhma tähän ikään, ei kai siltä voi kokonaan välttyä.